Mun odotukset täyttyi ja jopa ylittyi. Olin kovasti toivonut, että Bonsulissa olisi ainesta paimenkoiraksi.
Tässä vielä reenataan oman vuoron odottamista.Häkki toimi tosi hyvin. Bono, jolla on taipumusta kärsimättömään vinkumiseen, pysyi häkissä ihan hipihiljaa, ja viileänäkin. Se jopa pötkötteli siellä ihan relana. Sainkin sen iltapäivällä varjoon, joten vaikka mittari Turun tiellä kertoi, että ilman lämpötila oli 29 ja tien lämpötila 49, me pärjättiin ihan hyvin.
Karkasihan se kerran, mutta mehän ollaan sitä jo harjoiteltu, joten osattiin ottaa lungisti. Vähän sulkeisia se siitä palkaksi sai ja loppupäivä menikin ihan priimasti.
Bono itse asiassa karkaamista lukuunottamatta käyttäytyi juuri niin hyvin kuin colliet ruukaa tapahtumissa käyttäytyä. Ei mitään ihmeempää häiriköintiä. Sen sai istumaan tai makaamaan odottelutilanteissa ja se pysyi hyvin paikallaan.
Olin siitä ihan tosi ylpeä. Ajatella. Vuosi me ollaan pakerrettu ja tuoksia alkaa pikku hiljaa näkyä.
Bonsulin tyylinäyte! Innokkuutta löytyy.Oona, Bonon sisko, on ihan kuuluisa, koska se on vissiin ainut collie Suomessa, joka on läpäissyt epävirallisen paimennustaipumuskokeen. Tai näin mä ainakin tulkitsin, koska Bono esiteltiin "epävirallisen veljenä". Kimmo (ope) tunsi Oonan ja sen suorituksen ja oli sitä mieltä, että Bonon taipumus on taipparin kriteereillä vähintäinkin yhtä vahvaa.
Bono oli ihan heti jyvällä, että "ai tää on tätä". Soitin lounaalla heti tohkeissani Marille, ja hän arveli että perimä tulee sieltä isoisän sukulaisilta, Merlinin ja amerikan suuntaan täällä siis sormella osoitellaan. Ja saattaa sitä taipumusta tulla vissiin sieltä äidin puolen mummun Unkarin sukulaisiltakin. Jorma arveli.
Lampaat itse on aika vitsikkäitä. Välillä tuntui, että ne teki just sen mitä niiltä odotettiinkin. Sitten ne sanoi "bä-ä-ä-äää!"Meillä oli neljä sessiota. Ensin liinassa katsottiin vain mitä se tekee, kun näkee lampaita. Kuva on ekasta sessiosta Bono meni aika suorasukaisesti kohti lampaita, vaikka tarkoitus on ohjata niitä kaarella katraan takana kiertäen.
Tokan session aikana oli tarkoitus, että jälleen koira on liinassa ja nyt aletaan karsia sitä päin meno- ja lauman ympärikiertämistaipumusta, tavoitteena siis että se liikkuu katraan takana ja liikkuu puolikaarella.
Bonohan irtosi liinasta, joten se sai esiintyä edukseen ihan vapaana. Siinä sen paimennustaipumus todella tuli vahvana esiin, koska sille piti aika paljonkin laittaa paimensauvan kanssa painetta, ja kerran läpsähti jopa nenuun, mutta se ei ollut moksiskaan. Se oli niin keskittynyt vain lampiaisiin. Ekalla sessiolla se sentään muisti tulla mua moikkaamaan välillä!
Joo, se sauva ei kai olekkaan kävelykeppi ta susien hutkimista varten, vaan paimenkoiran ohjaamista varten. Luulisin.
Katras porttien läpi, kas näin.Iltapäivällä otettiin rauhallisemmin ja ajettiin lampaita porttien läpi. Tarkoituksena oli pitää koira ihan rauhallisena aitauksessa ja ohjata lampaita liikkumaan haluttuun suuntaan. Katse oli oltava itsellä koko ajan lampaissa, koska niiden liike kertoi, minne meidän pitää liikkua.
Se on kovin hienovaraista hommaa, ja olin yllättynyt, kuinka pitkältä niitä paimennetaan. Meidän ja lampaiden välissä oli niittyä 15-20 metriä. Ja silti ne reagoi joka liikkeeseen.
Ekan session tein tosi lyhyellä liinalla, mutta toiseen harjoitukseen uskalsin jo jossain vaiheessa pidentää liinaa. Se menikin tosi hyvin. Kolme kertaa peräkkäin saatiin lampaat kulkemaan portin kautta ja sitten yhden epäonnisen yrityksen jälkeen vietiin ne varjopaikalle lepäämään ja lopetettiin siihen.
Se oli ihan älyttömän kivaa. Leppoisaa ja mukavaa puuhaa.
Tiukan paikan tullen meitä avusti naapurimaasta kotoutunut paimenherra Swedu.
Tässä Swedun puuhista koko totuus.
