BH-päivä

Oi, meillä oli eilen rattoisa päivä - tai ainakin mulla. Koiraharrastus näytti taas parhaat puolensa.

Oltiin reissussa kahdesta puoli kymmeneen, sillä mulla on ensin työpalaveri kaupungissa, jonka jälkeen mentiin Rajasaareen juoksemaan, jonka jälkeen matka jatkui Kauklahteen BH-kurssille.

No, olin lukenut tyypilliseen tapaan ohjeet, mutta unohtanut mitä niissä sanottiin, ja kentällähän olikin BH-kokeet. Ei olisi tarvittu Bonoa ollenkaan mukana, koska meidän kurssilaisten hommaa oli seurata BH-kokeen kulkua ja avustaa kaupunkiosuudessa.

Bono kumminkin pääsi pissalle, kakalle, drinkille ja jaloittelemaan joka välissä ja aina löytyi parkkis varjoisasta paikasta, joten se oli paremmin huollettu kuin mama. Turnee oli sitäpaitsi erittäin hyvää harjoitusta kärsimättömälle pampulalle.

BH-kokeeessa oli neljä osallistujaa, joista kaikki suorittivat kokeen hyväksytysti, ihan erilaisilla suorituksilla. Yksi oli MM-tasolla kisaava ohjaaja ja yksi koirista oli aika arka. Meidän BH-kurssilaisten kouluttaja oli kokeessa sihteerinä, mutta ehti selostaa meille koko ajan, mitä tapahtuu ja miksi, mitä ohjaaja ja koira teki ja mitä olisi pitänyt tehdä. Hän ehti selostaa myös kikkoja, miten juuri noita virheitä voi välttää ja miten parantaa kokonaishallitaa mm. koiraa auttamalla.

Ihan loistava kokemus, tunnelma oli hyvä ja sää kaunis. Itse sai mahdollisuuden miettiä, miten tuo meiltä sujuisi ja mitä pitäisi ptehdä. Koirakin piti autossa suunsa ihan supussa. Täydellinen ilta siis.

Sen kruunasi vielä se, että kun homma oli ohi, käväistiin kentällä ja ekaa kertaa pitkästä aikaa tuli ihan kunnollinen, pieni tottisharjoitus! Ihan oikeata seuraamista ja oikeata kontaktia ja oikeata keskittymistä.

Eilen oli avainsana se, että Shea oli sanonut, että kentällä koira on koko ajan sivulla. Tein niin, että otin sen kentän laidalla sivulle, kun olin ensin käyttänyt sen pissalla. Rauhoitin sen ja sitten mentiin.

Olenhan mä lukemattomat kerrat kuullut, että kentällä koira on kontrollissa, mutta asia valkeni vasta nyt, kun näin kuinka porukka kokeessa toimi.

Loistava tapa oppia, kun voi rentoutuneesti oppia toisten tekemisestä: onnistumisista ja virheistä.

Mulla on tainnut onnistua palveluskoiraseuran valinta ihan nappiin. Mulla on nyt kokemusta kolmesta kouluttajasta ja HVK:ssa näyttää olevan sellainen henki, että täällä ollaan opettelemassa. Se mitä tehdään, tehdään jämptisti ja koiran parasta ajatellen. Ohjaaja on vastuussa siitä, että koira tietää, mitä siltä odotetaan. Tekemisen pitää olla iloista ja reipasta. Tärkeintä on se, että tekee. Jos menee pieleen, seuraavalla kerralla voi tehdä vähän toisella tavalla.

Tämä on sellainen perusasenne, joka sopii hyvin mun heikosti kilpailuviettiselle hipiälle ja tuntuu reilulta ja luo hyvää henkeä koko puuhaan. Kuitenkin ymmärrän, että jo velvollisuudesta seuraa ja omaa rotua kohtaan, jos osaamista suinkin kertyy, kokeissa kannattaa ja pitää käydä.