Suojaa

Me ei mennä suojaan alta polttavan auringon. Päinvastoin, me mennään sitä päin. Mutta ippuli on nyt rokotettu ja se on jotain se! Se on vähän kuin vapaus, tai veljeys tai isänmaa. Jotain samaa kokoluokkaa oleva kysymys. Nyt nimittäin repee. Huomiseksi onkin varattu aika pentuleikkikouluun!

Olen ollut aivan ällikällä, miten kamalasti Niki kasvaa ja päivittelin meidän lempieläinlääkärillekin, etten ollenkaan muista, että Bono olisi kasvanut yhtä kovasti kuin tämä. Niki painoi 9 kg ja on tasan 12 viikkoa. No, tsekkasin tästä niin kovin hyödyllisestä blogistani, paljonko Bono painoi ekoilla rokotuksilla. Se oli 8,3 kiloa ja myös tismalleen 12 vko. Kuvista päätellen se oli ihan samanlainen honkkeli kuin tämäkin. Ei mitään outoa siis. Muisti vain on niin heiverröinen. ELL Eve rauhoitteli, ettei tämä liian lihava ole, ettei tarvi huolehtia liikakasvusta.

Elellään sellaisia aikoja, että Niki on alkanut nujuamaan kainaloissa ja viihtyy ilman Bonoakin luiden ja pahvilaatikon kera, mikä luo Bonolle huolia, murhetta ja mustasukkaisuutta. Kieli keskellä suuta saadaan olla, että Bono muistetaan yhteisissä asioissa huomioida ensin.

Sit välillä pitää yksinkertaisesti harrastaa johtajuutta ja pistää ne ruotuun ja tehdä ne asiat, mitkä pitää tehdä ja sulkea häiriköt oven tai kompostiverkon taakse.

Muuten kaikki sujuu jokseenkin kuten pitääkin. Vieläkin päivittelen, miten helppoa tämä on. Luulin, että olisin aika raskautettu kahden koiran kanssa, mutta ei tässä nyt mitään kummempaa painetta ole tarvinnut ottaa.

Ylimääräiset suojamatotkin on raivattu jo pois, koska tulosteet tulee sanomalehdelle, milloin eivät tule ulos.