Seliseli

Nythän on niin, että 2-vuotis fotoa ei ole vieläkään. Varta vasten lähdettiin tänään porukalla metsään, että otetaas kivat juhlakuvat, mutta siinä kävikin näin.

Namipalojen leikkelyn, pissapaperien kasaamisen, naksuttimen ja pillin etsimisen jälkeen huomasin, että emännän hampaat pitää pestä. Koska hampaiden pesu on yhteinen asia niin koirat, jotka oli jo liekoihin kytkettyinä ja eteisessä makuullaan keksivät, että niiden hampaatkin pitää pestä. Tai oikeastaan Niki tuli jalkoihin elämöimään ja laitoin sille maksan makusta tahnaa hammasharjaan ja se sai sitä imeksiä. No siitäkös Bono, että ai tuolla hemmotellaan kakaraa! ja sit siltäkin piti pestä hampaat. Siinä vaiheessa oli toppahousuissa jo niin tukalaa, että oli pakko suoriutua äkkiä ulos ja vasta metsässä huomasin, että kamera jäi.

Mutta toisaalta, Bonohan on nyt approximately kaksi vuotta vielä jonkin aikaa, eli jospa sen virallisen muotokuvatn vielä ehtii.

Niki on muuten jo niin iso poika, että se kestää hyvin jo reippaan puolen tunnin metsälenkin tällaisessa nollakelissä ilman että palelee tai kohtuuttomasti väsähtää. Nukkuuhan se sen jälkeen kotona ihan pitkään ja sikeästi, mutta ei siis tipahda tai ala yskiä tai mitään ikävää.

Eli mä tulkitsen, että sellainen ihan haavoittuvaisin vaihe on ehkä jo tämän talvipennun elämässä takana. Toivottavasti ainakin. Noin eloonjäämisen ja lastensuojelullisten näkökulmien kannalta siis.