Mutta Niki keksi, että näppikseltä kuuluu kiva kalke, joten hän suoraviivaiseen tyyliinsä lähti ääntä päin.
Ja oikeastaan tästä mun oli tarkoitus kirjoittaa eli siitä, miten meidän suhde on tässä kehittynyt oikein kovastikin läheiseksi.
Olen nimittäin aika lailla antanut koirien touhuta omiaan ja kantanut vähän huonoa omatuntoakin siitä, että onko pienimmäisen kouluttaminen jäänyt heitteille. No, kaivoin Kaimion kirjan esiin ja totesin kyllä että kaikki alle 12 viikon ikäisille tarkoitetut haasteet on hanskassa. Kaulapanta, kontakti, ruokailutavat, ulkoilut, yksinolemiset ja mitä niitä nyt oli, on ihan kunnossa.
Ovikellokäyttäytyminenkin on aloitettu. Omalle väelle se ei hypi, mutta koitetaan nyt opettaa molemmille vielä se, että ne malttais istua eteisessä eikä hypittäis ihmisten päälle. (no nyssillon nälkä, pitää serveerata)
Kakkahädän se osaa ilmaista ja tekee sen mieluiten ulos. Että ihan mallillansa taitaa kumminkin nämä arkitottelevaisuushommelit ja siisteyskasvatusasiat olla.
Mutta sitten se tottis. Olen opettanut sille kontaktia ja istumista sekä luoksetuloa ihan namilla ja ne toimii tosi hyvin. Koska poju on varsin energinen ja vallaton, olen kumminkin alkanut muutamana viime päivänä opettaa myös naksutinta. (se väsyttää sen parhaiten silloin, kun se on ihan mahdoton)
Ollaan tehty kosketuskeppihommaa, kontaktia naksuttimella sekä tänään luin loistavat Mia Skogsterin tottisohjeet uudesta Palveluskoirat-lehdestä, joten päästiin myös maahanmenon treenaamiseen, mikä ei ole käsiohjauksella ottanut tulta. Siinäkin oli mukana naksutin.
Kontaktia aamulla naksutellessa tajusin yhtäkkiä, mistä se Bonon viisas ja lempeä ymmärtävä ilme tulee, sillä näin sen saman lempeyden, kontaktihakuisuuden ja halun ymmärtää Nikin kasvoissa ekaa kertaa.
Se tulee sitä naksutinkoulutuksesta, kun se joutuu itse miettimään ja oivaltamaan ja se on niin palkitsevaa! Bonolla tein kaikki taiteen sääntöjen mukaan ja pieteetillä, kun olin itse ekakertalainen. Aamulla päätin, että teen samat kuviot Nikin kanssa myös. Se on selvästi koiran pääkopalle hyvä menetelmä. Sitäpaitsi se luo hyvin rauhallisen ja lempeän oppimisilmapiirin.
Naksutinkokeilujen jälkeen Niki on alkanut hakeutua myös kovasti fyysiseen läheisyyteen ja se nauttii selvästi myös meistä ihmisistä. Se punkee syliin ja kylkeen, vaikka ei totisesti ole sylikoiratyyppiä. Päinvastoin, melkoinen rimpuilija!(no nysse kakkas, vaikka just pääsin kehumasta. vahva aromi, pitää siivota)
Niin, ja Bono täyttää tänään kaksi vuotta. Se on nyt niinku aikuinen, eikö niin? Vielä miehistymistä tapahtukoon, mutta voiton puolella ollaan! Kattotaan, jos sais viikonloppuna jotain juhlallisempaa fotoa näpättyä merkkipäivän kunniaksi. Sillä meillähän juhlitaan tietysti koko viikonloppu! Kaulakarvat on kammattu hyvin jo heti aamusta.
Onnea siskoille ja veljille!
