Kevät koittaa

Bonon naamaruhjeeseen on vihdoinkin alkanut kasvaa karva. Olipas pitkä rosessi. Sen nyt sit tietään jatkossa, että jos naamassa on lommo, näyttelyyn on turha havitella ainakaan kahden kuukauden sisällä. Joku bakteerikin siihen ilmeisesti pesi, sillä siinä oli pariin otteeseen pieni märkivä finni, mutta Betadinella käsittely monta kertaa päivässä näyttää taltuttaneen sen.

Ohitukset ja talutinkävely alkaa nyt sujua melko kivasti. Pari koiraa meidän nurkilla on, joita se haukkuu, mutta pääsääntöisesti ohitukset menee löysähköllä hihnalla ja ilman kommentteja. Vähän se jännittyy, kun samalla jalkakäytävällä tulee koira vastaa, mutta ei nyt tavallisesti mene korvattomaksi, vaikka mulla ei olisi namujakaan. Oikein kelpo koira siitä on tulossa. Taitaa alkaa olla ne ajat, että sen kehitysvaiheet pikkuhiljaa alkaa olla käyty läpi, reviirikäyttäytyminenkin alkaa muotoutua.

Nikin kanssa saadaan vissiin aloittaa sama koulutus saman tien. Se on niin kiinnostunut hajuista ja vetää hihnassa jo pikkusittiäisenä. Bonohan oli tässä suhteessa kovin myöhään syttynyt, vetäminenkin alkoi vasta 10 kk iässä. Nenä maassa se alkoi kulkea puolivuotiaana, vasta sen jälkeen kun oltiin opeteltu ekoja kertoja makkarajäljen seuraamista.

Tekis jo kovasti mieli viedä Nikiäkin metsään juoksemaan vapaana, ehkä tänään jos aurinko lämmittää hyvin. Bonohan sai olla paljon vapaana pienenä, mutta meidän nurkilla nyt kun kaikki paikat on täynnä lunta, Niki ei toistaiseksi ole saanut nauttia samoista eduista ihan samalla lailla. Täytyy tehdä työt äkkiä, että pääsis vähän liikkeelle. Kennelrehun autokin käy tänään Tiksissä, haetaan vähän kennelille purtavaa.