Lapsinero

Rommin kotiväki kävi katsomassa eilen pentua ja kun Niki kipitti sanomalehdelle pissalle kesken leikin ja istui ruokakuppia odottaessa, Tarja tuumasi että lapsinero.

Tänään mä ajattelin itse, että taitaa pitää paikkansa.

Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ikinä yhdessä Bononja Nikin kanssa aamulenkillä. Mentiin puistoon, jossa ei yleensä liiku paljon koiria, ajattelin, että Bonokin saa tiristettyä kakat sinne, vaikka ei nyt matkaa kävelläkkään.

Jotain ihmisiä vähän liikkui ja Bono jotain haukahteli ja jännittyi seuraamaan, mutta mulla oli kivipiiraa mukana tasku täynnä ja kutsuin ne vain aina luokse, jos piti saada Bonon huomio pois kohteesta ennenkuin se saa jotain päähänsä. Ja muutenkin halusin opettaa Nikille kontaktia.

Yhden haukahdusyritelmän jälkeen käskin Bonoa istumaan ja siitäköhöän Niki keksi, että maman luona istutaan. Sen jälkeen homma meni niin, että minä huutelen Bono! Niki! ja molemmat tuli mun eteen istumaan. Ja herkku suuhun vilahti. Ei paha. Ajattelin, että lapsinero laittaa meidät ruotuun!

Tuuli oli järjestänyt keppejä, joten päästin ne hetkeksi juoksemaan hihnat maassa, koska Bonohan heti alkoi leikittää Nikiä keppi suussa. Ja ippulihan juoksi, joskin se oli vielä vähän vaurovaista ulkoleikkiä. Mutta sillä tiellä ollaan.

Vähän oli viileätä (n. -10), mutta me oltiin ulkona jotain puoli tuntia (mä välillä kannoin sitä) ja sen jälkeen Niki söi kupin tyhjäksi pyysi lisää ruokaa ja meni nukkumaan. Lapsinerotkin väsyy.