Miten se on niin vikkelä maatessaankin, ettei naamasta saa terävää?
Bono rauhoittui ihan kunnolla yöunille vasta, kun asetuin itse lattialle ja se pötkötteli viitisentoista minuuttia vieressä. Sitten se haki omaa paikkaa ja rauhoittui soffan alle. Aamulla heräsin viiden jälkeen siihen, että se mutusteli omaa puruleluansa. Ajattelin, että otetaanpa heti aamurutiinit voimaan, laitoin nappulat likoamaan ja pannan kaulaan ja me mentiin vähäksi aikaa ulos.
Ria otti meistä kuvan.
Sylistä se katseli meidän sisäpihalla ruohotupsuja kunnes halusi mennä kiskomaan niitä. Vähän oli viileätä ja se nopsasti halusi taas kiivetä syliin. Me vähän aikaa vielä toljailtiin talitinttejä ja tultiin sisälle aamiaiselle. Ajattelin, että eipä tehdä pannasta nyt numeroa vaan otetaan se vähän niinkö annettuna. Kevyt panta sujahti hyvin päähän, mutta kyllä sitä aika lailla piti pihalla kuoputtaa. Siinäpä lonkkalihakset vahvistuu!
Tavoitteena on, että Bono osaisi nyt ekoina päivinä rauhoittua, rentoutua ja nukkua kunnolla eikä kulkisi koko ajan perässä. Tottelevaisuuskoulutus ei tunnu just nyt kovinkaan ajankohtaiselta.
Oma peti on osoittautunut kivaksi peuhupaikaksi. Sammakkoasento on hyvin yleinen.
Kuvat on semmosia, kun niistä tulee, kun kameran lemmikit ja lapset -toiminnon käyttö on vielä prosessissa.
