Hyvä säkä

Me ollaan taas puuhattu yli voimiemme. Onneksi mä väsyn yhtä paljon kuin Bono, joten toivoakseni en teetä sillä ihan liikaa vielä asioita. Koulutusta ei ole tänään harrastettu.

Oli kova päivä, kun oltiin menevinämme töihin kahdeksaksi ja oltiinkin siellä jo seiskalta.... talvella tällaista ei tapahdu vahingossa. Ihmettelinkin, kuinka ratikassa oli hyvin tilaa.

Annoin lounaan sijasta Bonolle luun, jota se jyysti niin hyvällä halulla, ettei meinannut ruveta lainkaan nukkumaan. Piti ottaa se sitten pois, jotta se malttoi nukkua. Lihatiskin haju silti säilyi huoneessa selkeänä.

Tämä oli hetken koko universumi: kaikki muu lakkasi olemasta.

Töissä oli muuttosiivousta, ja sekös oli jänskää. Bono on jo niin rohkea ja reipas, ettei se olisi millään malttanut pysytellä omassa huoneessa.

Jokaisella on tehtävänsä, eräät ansaitsee leipänsä ovimiehinä.

Loman kunniaksi lähdettiin töistä vähän aikaisemmin ja treffattiin Viiru Hakaniemessä. Ajeltiin taas metrolla ja käytiin istuttamassa kasvimaalle kaksi vadelmapensasta, vähän valkoisia kesäkukkia ja persiljaa. Kun päästiin kotiin, oltiin niin poikki että paineltiin suoraan nukkumaan. Mun lihaksia pakotti maan kääntämisestä niin kovin, että empaattisena hieroin Bonon lihaksia ja venyttelin sen olkia ja lonkkia. Uudessa Koirat -lehdessä oli rautalankaohjeet, ei voi venyttää väärin niiden mukaan kun toimii.

Toivottavasti tuo kaluttu reunus ei ole pienen pienessä mahalaukussa.

Bono ei ihan vielä osaa hieroa mun selkää, mutta ei se kaukana enää ole.

Kakkasaldoa ei enää lasketa, sillä jokainen pursote tulee ulos. Ei oikein meinaa muistaa, että se on vasta 9 viikkoinen ja ollut mun luona vasta viikon. Se osaa niin paljon. Pitää nipistää itseään monta kertaa päivässä, mentaalisesti.

Päivi kysyi Bonon säkäkorkeutta ja se on nyt mitattu: se on hyvät 30 cm.