Murroskausi

Viikko on vierähtänyt ja on välitilinpäätöksen aika.

Paraatipuolelta löytyy seuraavaa:
1. kaulapanta on jo itsestäänselvyys
2. kakat tulee ulos
3. pelotonta käyttäytymistä kaupunkiliikenteessä ja työpaikalla
4. katsekontaktissa päästy jo harjoittelemaan kestoa (sisällä)
5. koirayhteisöön verkostautuminen on alkanut mallikkaasti Inkan, Viirun ja Tyynen kanssa
6. useita hienoja, pieniä yksinoloharjoituksia.

Hys-hys-osastolla esiintyy seuraavaa:
1. kunhan sisäsiisteys tai kriittinen koiran koko on saavutettu, futon pitää purkaa, koska sen pohjakangas on kyllästetty urealla
2. vahva mieltymys kenkien kanniskeluun
3. astumisharjoittelua pyöreäpäisen tädin sääriä vasten
4. aika ajoin vahvaa komentelupyrkimystä ruokatarjoilun vauhdittamiseksi.

Heli on tosin saanut minut vakuutettua viimemainitun hyödyllisyydestä, jota kuulema suojelukoirakoulutuksessa käytetään hyväksi. Ja toden totta. Ne pari kertaa, kun se on mennyt evästä odotellessa ihan sekaisin ja haukkunut ja riehunut, ja kun minä olen sen seurauksena alkanutkin puuhailemaan muuta kuin ruuanlaittoa, kontakti on ollut ihan huikea. Se ITSE keksi painaa pyllyn maahan (helpompi kohdistaa katse ylös?) ja keskittyä tuijottamaan kiinteästi. En olis todellakaan osannut opettaa ihan vielä!!!

Numero 3 on myös ihan jees tässä pikkupentuvaiheessa, koska mä en siitä tykkää, niin tulee otettua topakka EI -käsitteen harjoittelu ohjelmaan. Lenkkareiden raahaaminen on sen verran hupaisaa ja suloista, että huomaan pehmeneväni melko veltoksi. Olen antanut sille parin elämänkaarensa päähän tulleita tennareita, jotta paremmat kengät jäisivät rauhaan. Korviketekniikka tepsi ainakin viemärinkannen kanssa.

Tässä vielä jatko-osa luun kanssa puuhailusta. Luu alkaa olla jo siinä tilassa, että K-kaupan Hessu menettäisi toimiluvat moista kaupitellessaan, mutta meillä se seuraavaksi desinfioidaan höyryttämällä. Hyvä luu!



Meillä alkaa seuraavaksi sellaiset haasteet, että ruvetaan treenaamaan yksin jäämistä ihan systemaattisesti. Lisäksi me aletaan opetella leikkimistä. Toistaiseksi me ollaan leikitty vain sellaista pientä saalistusjuttua, jossa mä olen kaikki vetotilanteet antanut sen voittaa heti. Palloista se ei ole oikein vielä innostunut, mutta kepit se keksi eilen kasvimaalla. Kahdella pallolla se kyllä kerran vähän innostui, kun heittelin niitä vain ihan lähelle.

Tästä on hyvä jatkaa.

Tämä on mutenkin hyvä päivä. Von Hertzenit esiintyy kaupungissa ja koiravahti on hankittu jo ennen koiraa :)