Kuumeesta luottamukseen

Eilinen tapaaminen muutti monta asiaa. Alustavasti Bonoksi kaavailtu pentu vaihtui toiseksi ja tärkein tapahtui: pentu valitsi minut. Kontakti syntyi sellaisen pojan kanssa joka sopii erityisesti koulutettavaksi ja harrastamiseen. Asiassa ei ollut mitään jossiteltavaa.

Koira on iloinen, avoin, luottavainen ja vilkas. Pentutestissä tuli esiin hyvä toimivuus ja hermorakenne. Ja se on suloinen kuin mikä! Nyt muistin ottaa kuviakin, ja laitan niitä tänne jahka ehdin.

Pentutesti on koiran ostajallekin erinomainen mentaalinen tukipilari. Moni turha ajatus kaikkosi päästä, kun tutustuin pentuun ja kuulin ja luin kokeneiden koiraihmisten arviot. Perhekoiraa ottaessa monesti pentuun liittyy tarve suojella sitä (säikähdyksiltä, harmeilta jne). No eihän ne nyt kokonaan poistu harrastuskoiran kohdallakaan, mutta huomaan että luotan pentuun ja meidän harrastustulevaisuuteen tosi paljon, kun tiedän siitä enemmän. Arvostan ihmisissäkin suoruutta, avoimuutta, iloa ja tasapainoa. Nyt mulle tulee sellainen koira: kertakaikkisen tervepäinen epeli.

Laitoin tuohon ylös, Bonon esittelyyn mukamas vitsinä blogia perustaessani, että Bonosta tulee mitä todennäköisimmin tottelevaisuusvalio. Nyt on vähän sellainen tunne, että jos ei tulekaan, niin ei ole vika koirassa!!!