Päivän Bono. Korva nurin, onni oikein.
Ei todellakaan jää huomaamatta, milloin virta piisaa :))) Silloin on hyvä kokeilla uusia ja vähän vaativampia asioita. Naksutinkoulutus näyttää olevan tosi hyvä leikki. Mä en ole siinä kovinkaan haka, eikä sitä voi tehdäkään kuin ihan vähän, koska se vie muuten puhdin ihan kokonaan.
Mujunen neuvoo, että sopiva harjoitus on sellainen, jossa koiran vireys ei olennaisesti laske harjoituksen jälkeen. Meillä se tarkoittaa tällä hetkellä viiden namin katsekontaktitreeniä ennen ruokailua. Kahdeksan namia vie jo päiväunille. Samoin tuo ruokinta-asia näyttää menevän ihan luonnollisesti. Kokeilin eilen antaa hiukan lisäruokaa vielä iltaruokinnan jälkeen, kun halusin kokeilla. Tulos oli se, että aamulla ei oikein ollut ruokahalua. Eli ei Bono ainakaan ahmatti ole, mikä helpottaa mun elämää ja suo mielenrauhaa huomattavasti. Miten huomaavaista, jälleen kerran.
Pitää ehkä vähän selittää, mistä havahduin annoksia säikkymään. Yksi tuttava kertoi huomanneensa, että oli ruokkinut omaa koiraansa reippaasti liikaa koko pentuajan 7 kk ikään asti, isomman rodun annoksilla. Koirahan söi, röyhtäili ja lihoi. Se oli oikeasti ikävää, koska koira on myös niitä rotuja, joiden lonkat voi pilata liikaruokinnalla.
Meillä on Bonolle ensimmäinen luu sulamassa huomista varten. Saapa nähdä, mitä se siitä tykkää. Mä toivon, että oikeista luista tulisi sille niin ihana juttu, että se jaksaisi olla vastaisuudessa niiden seurassa kotona yksinkin, kaluamatta jalkalistoja tai nappaskenkiä!
