Ponnistelua

Nyt ollaan jo sen viikon puolivälissä, kun voi sanoa että: "mullekin tulee koira ensi viikolla." Vaatii ihan fyysillistä ponnistelua olla puhumatta siitä koko ajan. Käytän häikäilemättä hyväkseni kaikki tilaisuudet pysähtyä rupattelemaan koiranulkoiluttajien kanssa.

Töitä on aika paljon, kun lomat painaa päälle, you know, mutta mitäs tuosta. Keskittyminen vain ei ole ihan aina sataprosenttista. Kävi esimerkiksi maanantaina niin, että reissuun lähtiessä unohtui tilata taksi, jäi kampa kotiin ja sain sössittyä puhelimen lukkoon. Selvisin kuitenkin hengissä kotiin ja siinä välissä myytiin kollegan kanssa ennätysmäinen määrä sitä tavaraa, mitä pitkikin myydä (=kirjoja).

Sunnuntaina on Tuomarinkartanossa iso tapahtuma, palveluskoirien näyttely ja kv-kokeet. Siellä esiintyy myös meidän sukulaisia hyvinkin edukseen ja colliet aloittavat jo aamulla yhdeksältä. Aamuvirkkujen koira :)