Paimenessa

Voi veikkoset, kyllä oli hyvä päivä!

Pidin eilen erityisesti huolen siitä, että Bono sai olla rauhassa sekä koko ajan hyvin kusetettuna ja huolettuna, ettei se pääsis kohtuuttomasti stressaantumaan. Kun otin sen laitumen laidalle, se oli koko ajan käskyn alla ja kehuin sitä aina kun se rauhottui ja oli jonkin aikaa vinkumatta. Vaikka joku oli tuonut kiimaisen nartunkin mukaan, Bono pysyi kuosissa melko mukavasti ja oli suht rauhallinen lampailla.

Aamupäivällä oltiin isossa aitauksessa ja saatiin lampaat portista sisään ja jopa suppiloon. Iltapäivällä se oli kaksi kertaa pyöröaitauksessa ja Bono osaa olla tosi hyvin, kun mä vain ossaisin ohjata sitä oikein kropaalla ja liikkua lampailla.

Opin kuitenkin sen, miten Bonon eteneminen blokataan kropalla sekä sen, miten sille annetaan tilaa kiertää katras. Lopussa osasin jo liikkuua niin, että Bono pääsi ajamaan katrsta, vaikka itse olin katraan toisella puolella. Lisää malttia niin tasapainopiste löytyy.

Huomaan, että Bono osaa enemmän kuin uskon. Nyt lisää harjoitusta että luotan siihen paremmin! Ihan loistavaa, valtavia edistysakeleita taas. Olin niin onnessani, että siinä sivussa puolivahingossa lupauduin opettelemaan koetoimitsijan hommat collieiden taipumustestitilaisuuksia varten. Mitä kaikkeaa se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ainakin autolla ajamista, veikkaan.

Nikikin pääsi lampaille kaksi kertaa ja vaikka olin aamulla ruokkinut sen hyvin, ekalla kerralla se oli kiinnostuneempi lampaiden kakoista kuin itse lampaista. Iltapäivällä se kyllä hoksasi lampaat ja lähti perään niin että sain kehuttua sitä kunnolla monta kertaa. Mulla oli pieni epäilys kyllä siitä, että kiinnostus perustui siihen että se keksi, mistä niin kentällä lojuvia donitseja pulppuilee... mutta sama kait se on, miten se kiinnostus lampaisiin syttyy? Ruokapalkkahan on vahva palkaa, eller?

Oona-sisko on myös pitkällä paimennusopinnoissa ja sen työskentelyä oli kiva katsoa! Oona osaa pitää hyvän etäisyyden lampaisiin, se on siis ihan pro. Kimmo äityikin kehumaan Oonaa ja Bonoa collieiden paimennusvalioiksi. Sukulaispoika Max sai suitsutuksesta myös osansa :)

Sen verran oli nyt prioriteetit tekemisessä ja koiraan keskittymisessä, että vaikka kamera oli mukana, yhtään kuvaa ei tullut otettua. Jospa Jorman muistikortille olis tarttunut jotain, joka joskus putkahtaa eetteriin.