Hae tästä blogista

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kolme koiraa

Bonon sisko Oona on ollut meillä hoidossa eilisestä asti ja tyttö on sujahtanut tänne kuin kuuluisi kalustoon. Aluksi vähän piti haistella paikkoja ja ihmetellä, mihin tässä nyt tohtisi pötkähtää, mutta epätietoisuus meni nopeasti ohi. Tein jonkun aikaa töitä,, ja koko lauma lojui saman huoneen lattialla. Kun siirryin katsomaan Viktuurian häitä, lauma tuli perässä lojumaan olohuoneen lattialle.

Hississä matkustaminenkin on sujunut kuin konkarilta, vaikka sitä oli harjoiteltu aikaisemmin tasan kerran ja ruoka on maistunut. Siitä olen iloinen, että Niki on antanut Oonan olla ihan rauhassa. Kakara olisi voinut villiintyäkin. Näköjään se, ettei ole ainoa koira huushollissa vaikuttaa niin, ettei pikkupampulakaan riehaannu muista koirista sen kummemmin. Vaikka ei sen puoleen, Oona on ollut ihan yhtä iisi.

Oona osasi myös tehdä asiat ulos ihan kuin olisi aina kulkenut meidän kulmilla eikä naapureillekaan tarvi pöhistä yhtään. Se ei ole meillä sanonut sanaakaan.

Me käytiinkin hakemassa Oona porukalla, sillä Bono oli sen näköisenä ovella, kun tehtiin Nikin kanssa lähtöä, että et ole tosissasi. Minä tulen kyllä mukaan! Me ulkoiltiin porukalla Porvoossa metsäautotiellä hilputellen. Oona oli tosin liinassa - ja Nikikin aluksi - kun se voi lähteä pupun perään ja en välttämättä saa sitä takaisin. Kelikin oli sen varran hautova, että nelijalkaiset oli melko säyseitä.

Olen päästänyt Bonoa vapaaksi ulkona metsäautoteillä ja poluilla, vaikka se on toipilas. Se ottaa ihan iisisti. Parempi ottaakin, sillä turvotus on edelleen melko massiivista. Huomenna pitää konsultoida eläinlääkäriä, pitääkö kudosnesteitä punkteerata. Tulehdusta tai mustelmaa ei kuitenkaan ole, ja haava paranee hyvin, joten en ole kiikuttanut sitä nyt viikonloppuna päivystykseen. Koira on myös ihan iloinen ja leikkisä, syö hyvin. Istuminen on vaivalloista, mutta pötkötellä pystyy ilman ongelmia. Edelleen se myös pystyy olemaan nuolematta haavan seutua.

Viktuurian häät meni kyllä lattialla pakasteherneitä villasukassa arkaa paikkaa vasten pidellessä ja sama jatkuu tänään. Se hiukan hellittää pahinta turvotusta ja ehkä tuntuu mukavaltakin. Ainakin Bono ihan mielellään könöttää hoidettavana. Harmi kun en keksinyt tätä konstia ajoissa.