Ulkoilmaelämää

Nyt ollaan aloitettu metsähommeleiden lisäksi viljelypalstoilla hyöriminen niin, että melkein ei enää kerkiä bloggaamaankaan.

Muutamana iltana ollaan oltu Viikissä ja tänään pyörähdettiin pikaisesti merkkaamassa vähän rivejä Överbyssä. Me ollaan kahden palstan loukussa, mutta meinataan selvitä silleensä, että toisessa on monivuotiset ja yrtit, toisaalla on vihannekset. Yhteensä viljelyalaa on huikeat 1,5 aaria. Ja Överbyn pläntillä oin sellainen luxuspalvelu, että maa on käännetty traktorilla. Ei mitään hätää siis!

Hallan vaaran uhkahan on ihan niskassa, mutta silti on kylvetty jo salaattia, rucolaa, korianteria ja ahomansikkaa. Ostin myös kesäkurpitsan taimia, mutta vielä pähkäilen, mitä tekisin niille. Kasvattelisinko parvekkeella, kunnes lämpenee. Ja parsakaalia on tänään kylvetty turvebriketteihin.

Bono vahtaa palstalla niin ahkerasti ohi lenkkeileviä koiria, että se pysyy lieka kaulassa. Ostin sellaisen maahan ruuvattavan kiinnityskairan, ja se on sitten hyvä. Poikahan pitää hirveätä meteliä kyllä koko ajan, mutta asutusta ei ole ihan lähimaisemissa, joten en paljon viitsi siihen puuttua, ellei möykkääminen käy ihan mahdottomaksi.

Kaiken tämän riehumisen lisäksi oltiin aamulla jo seitsemältä matkalla Nuuksioon jälkitreeneihin. Ei me kyllä löydetty treffipaikalle, joten tehtiin ikioma jälki ja pari ilmaisuharjoitusta, yksi lenkin aluksi ja toinen lopuksi.

Kuvittelin tekeväni tosi pitkän jäljen, kaksi välipalaakin oli jemmattu matkalle, mutta Bono ajoi sen tuota pikaa. Se ei olisi millään malttanut odottaa autossa, että pääsee jäljelle ja kun oltiin lopussa, se jäljesti vielä mun poistumisjäljen ja kävi ajamassa saman jäljen vielä uudestaan, kun tultiin lenkiltä takaisin autolle.

On mieleistä hommaa!

Barffaaminen sujuu tosi hyvin. Vatsat on tasaantuneet, ekan viiko kakat oli vähän kovia, mutta nyt on ihan erinomaista. Kanan lisäksi ovat saaneet hevosen lihaa, sisälmyksiä, naudan ja sian luita, kalkkunaa ja mitäs vielä... No, kaikki kumminkin maistuu ja vatsurit voi hyvin. Yhden puuroateriankin tein niille, mutta pidin vähän paussia edellisestä ruuasta, että mahat oli varmasti tyhjät. Puurokakka oli aika pehmeä, mutta ei hälyttävässä määrin.

Viiru harrastaa vallankäyttöä luillansa! Se kun ei välttämättä aina jaksa syödä omiansa loppuun niin se hautoo niitä ja kuljettelee Bonon luokse, jotta saa päteä ja äristä. Bonollehan tietenkin kelpaisi, mutta ei kai sitä nyt vanhemmalta voi väkivalloinkaan aarretta riistää. Viekkaus näyttää kuitenkin olevan sallittua koiramoraalin käytännössä.

Mä kyllä sotkeudun asiaan, enkä anna moisen kiusaamisen jatkua, koska se on oikeasti just sitä. Tänään kutsuin vaivihkaa Bonsulin mun makuuhuoneseen ja annoin salaa jämän sille! Saipahan vähän hyvitystä siitä, että kesti simputusta ihan tyynesti.

Punkkishow on alkanut. Yhden bongasin pari päivää sitten kipittelemästä pitkin pojun etusäärikarvoja, toisen poistin tänään samasta paikasta jo kiinnittyneenä. Voi voi, kun ei nyt mitään borrelioosia niistä koituisi.

Kiittelin, että peruutin oman osallistumiseni huomiseen näyttelyyn, sillä Bono on kasvattanut erittäin vitsikästä pystytukkaa. Koitan ottaa siitä kuvaa tässä joku kerta.

Onnea kaikille sukulaisille huomiseen näyttelyyn!

Mun puolesta voisitte kerätä kaikki jaossa olevat sertit...