Jäljestäjä

Eilen paleltiin ensimmäinen ilta niistä monista sadoista tulevista illoista, joita kökitään metsissä seuraavan 10-15 vuoden kuluessa. Tosin jälkihommissa ei aina tarvi odottaa omaa vuoroa, kun sitä voi treenata itsekseenkin. Eli toiveissa on, että aina ei tarvi palella ja että joskus vois hoksata ottaa enemmän vaatetusta päälle. Bonohan odotti autossa, eli sillä ei ollut muuta hätää kuin korkeintaan kakkahätä.

Tein Bonolle kaksi hajustettua jälkeä. Syksyllähän jo tehtiin Ylläksen reissulla makkarajälkiä ja siitä asti se on kulkenut nenä maassa eikä ilmassa. En ihmeemmin ole vaatinut siltä seuraamisen kaltaista lenkkeilyä vaan sen tapana on kulkea edellä ja olen antanut sen kulkea, jos vetäminen vain pysyy kurissa. Hyvä nyt, sillä eilen, kun toinen jälki onistui ajaa oikein mallikkaasti, silllä oli ihan mukavasti jopa vauhtia.

Ensimmäinen jälki oli kyllä sellainen että kaikki muu tohina olisi kiinnostanut enemmän ja se nosti kesken kaiken jalkaakin. Lea Yli-Suvanto, joka meidän kurssia vetää totesi, että kyllä se osaa, mutta kaikki muu kiinnostaa sitä enemmän.

Kysyinkin häneltä, että miten nyt kannattaisi treenailla, kun ikäkausi on sellainen että välillä sitä ei kiinnosta mikään yhdessä tekeminen. Tottiksessa, kun vähänkään enemmän reenailee, niin ei kiinnosta yhtään ja sitten kun kiinnostaa niin ihan lyhyttä: joku perusasento, pikku pätkä seuraamista ja yksi nouto tms.

No hän tuumasi, että kannattaa kuitenkin jälkeä ja esineruutua tehdä, vaikka tottis ei onnistuisikaan. Se kuitenkin luo pohjaa ja rakentaa suhdetta sekä sitä tapaa, että puuhataan yhdessä. Metsähommat, kun on vielä koiralle tyypillistä puuhailua, niin kyllä se niihin kumminkin otattautuu.

Kokeilin nimittäin esineruutua pari erittäin epäonnistunutta yritystä hiljattain, mutta ei pidä lannistua.

Toisella kerralla tein ihan samalla tavalla nakilla kengän pohjat hajustettuina noin 30 askeleen jäljen, jonka päässä oli pieni purkki nakkeja. Toinen jälki lähti selvästi kauempaa tiestä, niin että katselijat oli kauempana ja se oli saanut koko illan katsella auton ikkunasta, että muutkin koirat käy nuuskimassa metsässä.

Siihen nähden hieno juttu, että tänä keväänä oli tehty alle tasan yksi pienen pieni jälkiharjoitus omissa oloissa.