Ei kerkee

Nyt on ihan paras kyntösesonki ja koiraharrastamisen buumi niin ikään. Ja pahus, kun pitää tehdä hengen-pitimiksi-hommiakin! 24 tuntia ei riitä mihinkään! Mihin tästä voi valittaa?

No, eilen oli taas porukka koolla, kun Mari piti meille näyttelytreenejä. Katjalta ja Jounilta saatiin kuvia. Les voilá:

Porukka koolla. Vasemmalta Romeo, Oona, Onni, Totti ja Bono.

Olen nyt kaksi kertaa viikon sisällä missannut paimennusmahdollisuuden. Tapahtumat täyttyy ennen kuin meikä ennättää ilmoittautua ja varapaikoilta kärkytään. Viime sunnuntaina, juuri kun aikainen herätys olisi ollut paikallaan, Bono päätti nukkua kymmeneen (ja sitä mukaa mama myös) ja sairaustapauksen vuoksi sattunut peruutus meni sivu suun. Ensi sunnuntaillekin olisi ollut peruutuspaikka, ja meillä on Korrien tottiskurssi. No, hyvää kestää odottaa & kaikkea ei voi saada & nämä latteudet ei lohduta yhtään!

Lampaita me kyllä joku kerta tänä kesänä vielä paimennetaan, tässä asiassa ei anneta periksi. Bono ei taida olla yhtä kirppuinen tämän asian suhteen kuin emäntä. Tietääköhän tasan tarkkaan olevansa lammaskoira? Emäntä kyllä tietää.
The Dolmaris Brothers (Bonsuli ja Romppu).

Eilen saatiin kumminkin vihdoin hyvä esineruutu aikaiseksi. Oltiin Sotungissa ihan kaksistaan ja oli kaunista ja rauhallista. Talloin pientä laaksonpohjaa, tosin vain noin 25 metriä syvään. Sitten heiluttelin vanhaa lapastani niin että Bono näki koko ajan mitä tein. Se haki tumpun selvästi nenällä ja mahd. nopsaan. Tämmösestä mama kehrää...

Tumma ja muhkea Onni. Eräillä on turkki.

Iso vaalea Totti. Niin, eräillä on turkki.

Pieni Bonsulin luikku. Veljet on vieneet kaikki turkit!