Kalju

Harjaan Bonoa nyt pari kertaa päivässä, sillä sen pohjavilla irtoaa tuppoina - onneksi ihan helposti. Turkki alkaa olla niin lyhyt ja ohut, että harkitsen vakavasti näyttelyilmottautumisen peruuttamista. Mä en haluasi esitellä Bonoa tällaisena hienojen koirien seassa - se ei sovi sen arvolle ollenkaan! Kaulurikin on ihan olematon ja pitkät villahousut on kutistuneet! Tuumailin, että jos kasvatettaisiin kesä turkkia ja käytäisiin vasta loppukesän koitoksissa? Sitäpaitsi mama voisi sit käydä kevään näyttelyissä ihan issekseen :)

Mutta valoa on tunnelin pääässä. Pohjavillaa kun kääntelee, siellä harmaan pentukarvan seassa kasvaa juuressa oranssia. Turkki on ensi syksynä varmaan jo ihan toisen näköinen. Sen laatukin muuttuu kohinalla. Uusi karva on joustavaa, taipuisaa ja kiiltävää, ei enää pehmeätä höttöä.

Veljet oli kehittyneet paljon kiivaammin tällä saralla. Onnilla ja Romeolla on jo pitkä hulmuava turkki, jossa on paljon mustaa. Bonsuli kehittyy fyysisesti paljon hitaammin.

Tehtiin eilen kaksi jälkeä, joista ensimmäinen meni ihan pipariksi, sillä emäntä ei enää muistanut, mihin suuntaan oli lähtenyt merkiltä kävelemään ja ohjasi koiraa väärään suuntaan. Toisen se kyllä sitten ajoi ihan ok. Lea sanoikin, että yleensä kannattaa aloitellessa tehdä kaksi jälkeä ja jälkimmäinen yleensä menee paremmin. Mikä on nyt todistettu.

Eka oli nakilla hajustettu, 30 askeleen jälki ja häiriötä oli kovasti, sillä Viiru ja Reetta odottelivat metsikön laidassa ja Bono vahtasi, etteivät vain karkaa omille teilleen. Toka oli paistetulla kanalla hajustettu 30 askeleen jälki ja sen se ajoi varmaan ihan siksi, että päästään pois ja jatkamaan matkaa. Sama kai se, mistä sen motivaation ammentaa?