Tisdag morgon

Tänään on rauhallinen aamu. Epelit oli illalla niin mentaaliset tattispalat parin tunnin kaupunkilenkin jälkeen (joenvarsihaistelut + kaksi kertaa odoteltiin puiston penkillä, kun eräät asioivat kaupassa), että koiria ei otettukaan illalla kasvimaalle mukaan. Bono arveli, että tunkee mukaan väkisin ja karkasi rappukäytävään, mutta emäntä oli kovana: joskus on parempi leppuutella kotona. Oli nimittäin iltapalan (sianluiden) syöminen sen verran verkkaista, että voimat taisi olla molemmilla ihan loppu.

Rappukäytävä käyttäytymisessä on meillä täällä uudessa kortteerissa ollut sellainen tyyli, että raput kiivetään itse ylös, mutta alas mennään hissillä. No, viimeaikoina ylöspäin etenemisestä joudutaan neuvottelemaan jokaisella tasanteella ja parhaimmaksi keinoksi olen todennut sen, että vetoaa laumana onnistumiseen! Kun jo valmiiksi kehun, että "hyvä poika" ja "hieno poika", niin Bono lähtee könyämään niitä! Joskus voi vielä vähän avittaa taputtamalla vähän takapuolesta, mutta kaikki muut, lievää pakottamista sisältävät menetelmät on ihan tuomittuja epäonnistumaan. Se vain jurmuttaa niska kyyryssä.

Muutenkin Bonolla toimii kehuminen ja vanuttaminen hyvänä palkkana nykyään. Esim. ilmaisuharjoitukseen on ihan turhaa sotkea ruokaa, koska se on ulkona ihan haista p-tyyppisen kiinnostuksen kohde! Menee hyvä reeni pilalle, jos aletaan ruuan kanssa värkkäämään. Ihan parasta on heittää vaikka keppiä tai vain kehua kovasti ja vanuttaa sekä vapauttaa jolkottelemaan. Ei tarvi mitään monimutkaista.

Seisomista olen alkanut harjoittelemaan nyt olohuoneessa sillä tavalla, että otetaan lempparilelulla, sillä Arjan antamalla sinisellä pehmolelulla, leikkituokio. Kun saan sen haltuun, pyydän Bonon seisomaan ja kun se pysähtyy, heitän lelun sen taakse. Sitten me tavoitellaan sitä molemmat ja taistellaan siitä. Pyrin siihen, että itse olisin pienessä liikkeessä, kun Bono seisahtuu ja palkkaan ihan välittömästi, kun se on paikallaan.

Barffaamisesta sen verran vielä, että kokeilin siirtyä ruokkimaan koirat kerran päivässä, mutta on ne niin nälkäisiä iltaisin, että olen päätynyt sellaisen välivaiheeseen, että päivemmällä yksi ruoka ja illalla toinen. Jompi kumpi aterioista on selvästi reilumpi, toinen on sellainen lisäruokintajuttu. Mitään tiettyä ruoka-aikaa ei oikeastaan ole. Ruokinta ajoittuu niin, että isoin ateria rankimman ulkoilun päälle. Tai jos mulla on vaikka mielessä tehdä jälki illalla, niin panttaan isompaa ruokintaa iltaan.

Bonolla näyttäisi olevan luontaisestikin taipumus siihen, että ruoka maistuu paremmin illalla kuin aamulla. Sama koskee Viirua.

Itsellä on nyt kumminkin sellainen olo, että ruokinta ei enää huolestuta. Ennen oli aina pikku huoli siitä, että saako se nyt tarpeeksi ravintoa, kun aina oli maha pehmeänä. Erityisesti helpottaa se, että Bonolle voi nyt syöttää rasvaisia luita. Se kuitenkin retkeilee sen verran aktiivisesti, että kyllä se ihan kunnolla energiaa tarvitsee.

Toinen hyvä juttu tässä ruokavaliossa on, että suut ei enää haise ja hampaat pysyy ihan valkoisina ilman harjaamista. Mietinkin aamulenkillä, että pitäisköhän vain ihan hankitun taidon ylläpitomielessä kuitenkin välillä harjailla? Bono nimittäin tykkää Virbacin hammastahnasta, ja hampaiden harjaus oli aina vähän sellainen mukava yhteinen hetki.