Hae tästä blogista

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

La pausa

Helteillä pitää kuunnella Eros Ramazzottia, koska se on hellemusaa par exellence. Sitä paitsi aikoina ennen Bonoa tuli joskus käytyä Roomassa, ja useinhan siellä on suomalaisen mittapuun mukaan helle - ja Ramazzottia radiossa ja digestivo-lasissa. Joten assosiaatiot italopopin ja kesän yhteenkuuluvuudesta juontaa sieltä, ajalta ennen jäkitreenejä.

Nyt sen sijaan leppuutellaan ankarasti, sillä eilen oli jäljestystä Aktiivicollieiden porukassa ja tänään sama homma, mutta HVK:n porukassa. Ollaan imolemmat ihan ventti ja lupasin Bonolle että sen ei tarvi tehdä tänään ja huomenna yhtään mitään. Uloskin lähdetään vasta kun se itse pyytää. Metsässä rämpimisestä tulee emännällekin niin hyvät syvät lihakset, että toimistoduunarin taustaa ei ryhti paljasta! Helteissä se on aika rankkaa puuhaa, vaikka aloitetaankin aamulla aikaisin!

Me käytiin kyllä vilvoittavien vetten äärellä molempien treenien jälkeen, joten on meillä ollut leppoisaakin. Bono ei ui, mutta kahlaa mielellään ja kastelee mahanalustaa.

Ollaan tehty nyt kolme jälkeä erilaisilla filosofioilla ja menestys on ollut vaihtelevaa. Se on ainakin selvää, että vauhtiongelmille ei paluu makkarajälkeen ole oikea tie. Vauhtia on siis liikaa, ei liian vähän.

Tänään itse asiassa tuli ihan erinomainen suoritus, kun jälki oli pitenpi kuin normaalisti, hajustus oli jätetty pois, jäljen teki vieras ihminen ja jälkeä oli vanhennettu yli tunti. Ekaa kertaa oli pari kepukkaakin jäljellä eikä se niitä tuonut, mutta merkkasi selvästi. Se pysähtyi molemmille kepeille ja jäi odottamaan mua. Asiaa tietysti avitti, että kepin alla oli selvästi tunnistettava herkkurasia.

Me ollaan siis aloitettu jäljestys HVK:n ryhmässä ja kouluttaja totesi, että "miksi näin lyhyt jälki?" Hän totesi myös, että Bono vahvuus on se, että se ajaa keskittyneesti! Tätä ei eilinen porukka usko!

Kunnon vanhentaminen teki siis tehtävänsä. Eli jatkossa me siirrytään tekemään oikeita jälkiä ja siirrytään näistä makkaranhajuisista alkeisharjoituksista piirun verran lähemmäs kohti alokasluokan kisajälkeä. Kulmia ei vielä osata, mutta hevosenkengän mallista, kaartuvaa jälkeä voidaan tehdä ihan hyvin tässä viikolla.

Nyt vähän pähkäillään, että pitäisikö ilmaisutapaa kuitenkin muuttaa niin, että se jäisi kepin luokse makailemaan, koska sillä tavalla kisassa ohjaajaparka saa vähän apuja eikä hukkaa jälkeä, jos ja kun kepukka löytyy ja koira siitä riemastuu surffailemaan vaikka.

No asialla ei ole kiire. Kattotaan, miten homma edistyy.

Mama askatreli eilen aamulla puihin kiinnitettäviä merkkejä, että itse olisi edes vähän kartalla, mistä on tullut kuljettua.