Terapia toimii

Ihan ekana: Bonosta on tullut toistamiseen eno! Roosa-sisko pyöräytti kahdeksan vahvaa pentua pääsiäisenä. Niitä pääsee varmaan katsomaan tuolta Valkoniityn kennelin pentusivulta ihan pikapuoliin. Onnea ihan mahdottomasti!

Meillä taas tapahtuu sellaista, että Bono kävi tänään toista kertaa fysioterapiassa ja takapään kunto on kohentunut huomattavasti. Ensinnäkin kipeitä lihaksia ei ole enää kuin yksi lantion alueella. Viimeksihän sillä säteili kyljistä, lavoista ja selkälihaksista väristyksiä, kun niitä palpoi.

Ahkera kotiharjoittelu on hiukkasen parantanut takaosan koordinaatiota, ja Bono mm. kävelee rappuset nyt rauhallisesti, se käyttää takapäätä luontevammin eikä aina hyppää tasajalkaponnistuksella. Se myös tekee harjoitukset itse, eikä vain anna mun tehdä niitä tai jopa vastusta niitä!

Sen käynti- ja juoksuliikkeet näyttää joustavammilta ja hiukkasen on takajalkojen ahtauskin helpottanut. Koira on selvästi paremmalla tuulella ja vähemmän varuillaan kuin aiemmin ja se näkyy mm. sellaisena, että ohitukset tuppaa sujumaan jo 95 %:sesti ilman, että tarvii mitenkään kommentoida tai esitellä kukkoiluasentoja.

Se ei reagoi ja ota häiriötä ihan kaikesta, mitä kuuluu ja mikä liikkuu. Se myös silloin tällöin vähän venyttelee taas itse, kun se on jo oppinut, ettei se välttämättä satukaan! Ilmeisesti venyttely on tehnyt kipeetä, kun ei se sitä ole harrastanut juuri lainkaan.

Mitä opimme tästä? Ainakin mä olen oppinut sen, että käytösongelmat on kyllä vahvasti yhteydessä fyysisiin ongelmiin, jotka voi olla melko huomaamattomiakin. Tajusin, kuinka heikko sen takaosa on vasta, kun alettiin tehdä kotona harjoituksia. Ne piti ensin ihan opetella tekemään, kun ei ne menneet luonnikkaasti. Ja kysymys ei ole mistään akrobatiasta vaan ihan perusjutuista, jalkojen nostamisesta, istumisesta, hallituista askelluksista jne.

Sit mä olen oppinut, että kannattaa reagoida ajoissa. Fysioterapeutti kertoi, että usein koirat tulee niin krampissa vastaanotolle, että kestää iät ja ajat, ennen kuin päästään edes alkusyyhyn kiinni, koska krempat kertautuu ja krampit leviää alkuperäisen ongelmakohdan ympärille ja koko kroppaan. Tassujen paleltuminen varmaan heitti tämän ongelman överiksi, mutta oli se siellä jo olemassa. En olis ehkä hoksannut mennä vieläkään, jos tilanne ei olis mennyt niin pahaksi tassujen kipeytymisen takia.

Kerran vielä mennään ja nyt on vähän vaikeutettu reenejä. Kattotaan, mikä tilanne on taas toukokuussa. Ollaan paimennuskauden alkaessa tosi iskussa!