Kirkkaat silmät

Silmien kirjkkaus jatkuu, Nikillä. Naamapesu oli tässä kriitillinen faktori.

Mammalla sen sijaan silmiin on palannut kirkkaus, sillä yhteisessä kaulanarussa olleet naksutin ja tuomarinpilli, jotka olivat kadoksissa monta monituista päivää, ovat löytyneet.

Sisuunnuin eilen ja kääntelin kengätkin nurinniskoin ja sieltähän se koulutuskombo löytyi. Emännän talvikengästä.

Molempia tarvitaan, sillä hitaanpuoleista on luoksetulo nykyään (pilli) ja siihen on saatava vähän säpäkkyyttä. Istuutuminen on samaten sellaista vanuttunutta veivaamista, etten osaa saada siihen vauhtia muuten kuin naksuttamalla. Kun naksauttaa heti, kun peppu alkaa vajota, istumiseen tulee 100% lisää motivaatiota, eikä se yhtäkkiä tunnukkaan sulkeisharjoitukselta.

Sellaista mä tässä vielä olen ihmetellyt, että miten on mahdollista, ettei Veikko Huovinen ole maailman kuulu kirjailija! Ei ole kustantaja ollut vissiin ihan hereillä? Luen Huovisen novellia Lemmikkieläin enkä keksi yhtään argumenttia, millä perusteella esim. Vonnegut olisi parempi tai ansiokkaampi kuin Huovinen.

Tänään on Nikin eläinlääkäripäivä, hän täyttää 16 viikkoa ja on käytännöllisesti katsoen sisäsiisti. Eilen ja toissapäivänä tuli vain yhdet pissat sanomalehdelle, muuten kaikki ulos. Neljä ulkoilulenkkkiä.

Jänskättää, paljonko pikkupampula painaa! Voishan tuon tietysti kotonakin punnita...