Hyvin läheistä sukua siis ja kyllä näissä viikareissa onkin paljon samaa. Mutta eipäs mennä asioiden edelle.
Sisarukset tietenkin nauttivat toistensa seurasta, kuten ennenkin. Ja kävivät vuoroin toistensa emäntien namipussuikoilla.
Niki siellä, missä kuninkaatkin käyvät yksin.
Ja paita ja peppu ovat erottamattomat, kuten aina.
Tasatahtia lykitään, se on meidän strategia tänään.
Niki ja Oona ystävystyivät myös välittömästi. Ihanaa olla näden koirien kanssa, kun se yhteiselo on kertakaikkisen sävyisää. Ja miksei olis, kyllähän nyt sukulaisdaameille pitää parhaat puolet esitelläkin.
Näytähän vähän tädille (joka siis tässä tapauksessa on veljen tytär), että mitenkä irtoo.
Henri on kaikkien koirien suosikki-ihminen.
Henrillä on siis jotain tekeillä... Äkkiä katsomaan!
- Älä noin sitä laita.
- Eiku toisinpäin.
- Ai mitä, kuka, hä?
Pieni väki löysi myös yhteisen sävelen. Vaikka Niki on Suzaa vähän isompi, pikkulikka ei jäänyt kyllä puhdissa yhtään kakkoseksi, päinvastoin!
- Hämätään noita, ne luulee että ollaan ihan död. Livahdetaan sit kulman taakse!
Äiti ja tytär. Tytär vain on varastanut äitinsä turkin ja vienyt sen ilmeisesti kaniin.
Tässä vähän tätä sukulaisrakkautta. Kasan alimpan Oona. Ilmeisesti kaikki Bonon ja Oonan pentueesta on aivan superhyvin pentujen kanssa. Oonakaan ei ole Suzaa yhtään ojentanut ja antaa Nikinkin temuta samalla tavalla kuin Bono.
