Eroahdistus

Ilmeisesti Bonosta ja Nikistä on tulleet paita & peppu tai majakka & perävaunu, sillä eiliset mamman innolla tekemät peltojäljet menivät niin vituralleen kuin olla ja voi, koska jätkät vain huusivat toistensa perään. Erityisesti, kun Bono odotti ja Nikin piti tehdä makkarajälki, Bono riehui puhun kytkettynä eikä suinkaan maannut sievästi maassa, kuten oli tarkoitus. Ja Niki ahmatti vähät välitti maahan kylvetyistä broilerin sydämistä vaan ULVOI Bonon perään!!!

Aamulla tapahtui sama, kun oltiin lenkillä kimpassa ja Reetta lähti Bonon kanssa eri suuntaan, sillä minä jäin kouluttamaan Nikiä talutinkävelemisen jaloon taitoon. Oi ja voi sitä ulvontaa ja teutarointia. Kun se viimein tyytyi osaansa, se oli ihan masentunut ja surullinen! Laahusti vain kotiin päin ja välillä istahti maahan.

Mä pääsen Nikin kanssa niistä asioista helpolla, joiden kanssa kamppailin Bonon kanssa, mutta nyt ilmaantuu siis uusia, ihan erilaisia probleemeja ratkottavaksi.

Muutenkin Bono on nyt vähän rauhaton, sillä Jessican juoksu onkin nyt (Bonon kaukaasialainen mielitietty). Samoin yhdellä toisella mukavalla tyttökoiralla on juuri nyt juoksu. Ne ja yksi eläkkeellä oleva tervumummeli (Oona nimeltään) onkin melkein ainoat koirat, joita me haistellaan ja tervehditään. Bonon leuat väpättää jo, kun se tulee herättämään mua aamulla! On niin hemaisevaa.

Illalla tehtiinkin sitten lenkit erikseen, ja Nikin kanssa leikittiin pariin otteeseen vanhan käsipyyhkeen saalistamista. Se syttyi leikkimiseen vieheen kanssa ihan eri tavalla kuin patukan tai pallon kanssa. Rätti oli suorastaan vastustamaton ja se ihan villiintyi! Very good.