Iloinen mama

Ollaan jo aloitettu tämän kevään tottistreenit ja korkattiin pääsiäisenä Viilarin kenttä. Bono oli siellä ihan sekona, ja siinä treenissä riitti, että sai sen ylipäänsä pysymään nahoissaan ja tekemään sitä, mitä pyydettiin. Eipä me tehtykään muuta kuin perusasentoja ja pari noutoa. Palkaksi pöydälle hyppäämistä ja lunta oli kainaloita myöten ja se oli märkää.

Nikin kanssa tehtiin vain muutama luoksetulo ja leikittiin. Onnistumisen tunne ei ollut valtava, varsinkin kun sain vielä auton peräluukusta ohtaan ja Niki karkasi autosta ilman lupaa. Se sai kyllä pikakyydin takaisin konttiin ja sen jälkeen se ei ole karkaillut.

Mutta tänään oli ihan toinen meininki! Bono on jo päivänä muutamana jäänyt sen näköisenä meidän naapurin hiekkakentän laidalle kuikuilemaan, että mentäis, mama, mentäis, pliis. Tänään mentiin.

Pampula teki aivan erinomaista seuraamista, pari hienoa noutoa ja vielä lopuksi erittäin skarppia ja varmaa paikkamakuuta. Parasta oli, että se nautti aivan mahdottomasti ja vaikka kentälle kuului koirien haukkumista, se ei välittänyt siitä. Se oli mulla lyhyessä koulutushihnassa, siis käytännöllisesti katsoen vapaana. Tämän fiiliksen, kun saisi siirrettyä muillekin kentille!

Täytyy nyt muistaa tehdä muutamia todella hauskoja treenejä ja opettaa sille, että tämä on sitä aivan mahtavaa tottista. Aina pitää muistaa sanoa se sana ennen treenin alkua. Jospa se hauskuus tulisi osaksi sitä sanaa tai päinvastoin tai mitähän mä nyt ajattelinkaan... Noudoissa se juoksi reippaasti ja istuutui mun eteen eikä irrottanut kapulasta ennen kuin kiitos-sanalla. Löysästi se oli kyllä suussa, mutta sama se. Hyvä kauden käynnistys joka tapauksessa.

Käytiin vielä reenin päätteeksi lenkillä ja kun tassut oli pesty ja venytelty, lähdettiin Nikin kanssa samaan paikkaan. Sen kanssa tehtiin luoksetuloa ja kosketuskeppiä, koitin myös saada sitä leikkimään. Narun päässä oleva kongi osoittautui hedelmälliseksi tässä suhteessa. Ai niin. Ja kun Niki tiesi, että mamalla on broilerin sydäntä taskussa, se teki suorastaan kelvollista alkeisseuraamista, kun palkkasin sitä pitkin lenkkiä rauhallisesta sivulla kävelystä, jota koristi soma katsekontakti. Peijakas!! Kyllä mamma nyt hyrisee.

Joo, että olis tätä harrastustoimintaa. Mitenköhän sinne varhaiseläkkeelle pääsis, kun ei olis oikein aikaa papereita rapistella?