Joku vaihe

Bonolla on taas ollut kasvupyrähdys. Huomasin, että Ramseksen jäämistöstä peräisin oleva Pariisin tuliaispanta, josta koirani meni kaksi viikkoa sitten läpi, on kohta sen verran tiukka viimeisessä reiässä, että saadaan siirtyä käyttämään tokavikaa reikää. Muuten mä en sen kasvamista oikein itse tahdo huomata.

Koirapuistossa huomasin eilen, että sen vasen takajalkakin lenksui taas sivusuunnassa, mikä ilmeisesti siis liittyy kasvamiseen. Se on jäntevöitynyt kumminkin aika mukavasti, kun kuvaamisen jälkeen lisäsin liikunnan määrää. Koira on muutenkin väsähtäneen oloinen. Se köllöttelee ulkona halukkaasti, tänäänkin aamulla ihan melkein rankkasateessa se laittautui maate, eikä halunnut tehdä normaalia aamulenkkiä.

Illalla on koirakoulu ja me ollaan lintsattu sieltä matkan ja emännän flunssan takia nyt kolme kertaa peräkkäin. Tänään mennään, vaikka sataisi jalkarättejä.

Me ollaan edistytty sivulla istumisessa ja istumisessa yleensäkin. Mä voin etääntyä siitä melkein 10 metriä ja lähellä voin kääntää sille vähäksi aikaa selän ja se jököttää paikallaan. Mutta sitten me ollaan taannuttu seuraamisessa, se karkaa kauas oikealle käännyttäessä. Ja maahan -käskyä se ei kerta kaikkiaan opi. Mulla on joku perustavaa laatua oleva kämmi sen opettamisessa. Jos mä kylmiltään sitä pyydän maahan, se menee (jos menee) siihen istumisen kautta. Aina kun annan käsimerkin (kopautan maahan) se menee maahan aluksi pehva edellä ja mun ymmärtääkseni pitäis tokoa varten mennä kyynärpäät edellä.

Joku mättää. Ehkä se, että kosketuskeppi tuntui hankalalta ja olen luopunut siitä. Ohjaan kädellä ja se ei toimi kovin hyvin. Ja pitäisi varmaan ottaa ohjelmaan muutakin, ehkä se on tylsistynyt? Ostin kyllä jo noutokapulan, kun jälkikapuloiden kanssa noutamisen alkeisharjoittelu oli niin mukavaa.

Seisomisen treenaaminen on ollut jäissä kuukausitolkulla ja sen se on unohtanut (vai olinkse minä?) ihan kokonaan.

Ei meissä taida olla aineksia ihan valioksi, mutta kunhan nyt paikkamakuu joskus onnistuisi niin se olisi jo jotain.

Muutenkin tapetilla on nyt enimmäkseen se, että nenäpeijooni toimii. Ihan kuin se olisi oppinut lukemaan, keskittyneisyys lyhtytolpilla on varsin kunnioitettavaa!!! Koskahan se keksii alkaa opetella koiven nostamista?