Hyvät silmälasit

Nyt menee taas hyvin. Eilen leikittiin paljon ja aloitettiin taas naksutinleikitkin. Tänä aamuna tein ihan pikkutreenin, jossa ensin vähän paikalla istuskelua ja sitten paikalla makuuta ja molemmat menee niin, että voin poistua Bonon luota ja kääntää sille selän ja mennä näkymättömiin nurkan taakse ja pampula töröttää kiltisti asennossa.

Valtava läpimurto! Makuulla nmenomaan.

Maha on vielä vähän löysä, mutta ei kipeä eikä juoksuta meitä enää lainkaan. Normaalit ulkoilut riittää. Eilen kävin kyllä ruokiksella ulkoiluttamassa sen, mutta se oli turha käynti. Hyvä näin.

Silmien huuhteluun olen kehittänyt väkivallattoman pakottamismenetelmän. Se kun ei antaisi mielellään hoitaa, laitan sen hihnaan ja käärin hihnan pari kertaa vyötärön ympärille niin, että pampula ei pääse kauas. Sit se istuu mun jalkojen välissä, kun itse olen penkin reunalla. Hoitohommeli sujuu ilman teatraalisuutta. Mä pyrin sellaisiin ratkaisuihin, joita ohjaa Sinikka Nopolan filosofia "ei tehrä tästä ny numeroo."

Toisaalta, kokemukseni elikoista on se, että kymmenen vuotta kun jaksaa olla kärsivällinen, siitä tulee väistämättä oikein kiva ja myöntyväinen.

Me nähtiin tänään kettu! Se oli hieno. Mulla on ollut uudet silmälasit vasta vajaat 4 vrk käytössä ja tulos on loistava!!!

Oltiin ulkona vähän kuuden jälkeen ja se oli ihan meidän lähellä. Se luikki Väiskin kaukalopallokentän suojissa, siinä me bongattiin se ihan lähietäisyydeltä pari kertaa. Sitten se oli vaanimassa pukukoppien alla asuvia kaneja. Siellä Bono sai siitä ilmavainun ja intoutui jäljestämään siksakkia hilputtaen ketun perään.

Me tuumattiin, että repolainen pärjää kaupunkiviidakossa paremmin kun ei kesytetä sitä, joten lähdettiin sitten eri suuntaan. Se oli hieno. Aika pieni - ehkä pienen shelttinartun kokoinen.