Päivystyksessä oli monen tunnin jono ja pahin turvotus ehtikin jo siellä ollessa laskea, mutta pampula oli aamuun asti kovin levoton ja kipeä.
Laitan tähän kumminkin piristykseksi luontohavaintoja ajalta ennen kärsimystä.
Ihoturvotus näkyi naamassa ja jaloissa, mutta kyljistäkin sai käsikopelolla bongata kuumia isoja patteja, kun se niitä kalusi. Ne kutisi kamalasti.
Syksyn viimeiset vaahtopäät - kenties.
Mietin jo, että olenko itse yliherkkä ja lähdinkö turhaan retuuttamaan koirariepua yön selkään itkemään. Ei sitä pennun kanssa kuitenkaan uskalla kovin pitkään katsoa, varsinkin kun tiedän että ihmisillä nokkosihottuma voi turvottaa limakalvot. Esitiedot kirjannut kandi ja päivystävä lääkärikin totesivat, että nokkosihottuma kannattaa aina käydä näyttämässä, jotta vitaalitoiminnot tarkistetaan, koska se voi olla anafylaksian oire.
Bono 19 kg, kollega 40 kg.
Ei kuitenkaan koskaan mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Esitutkinnan tehnyt kandi oli myös ylpeä ja onnellinen collien omistaja ja tunsi Bonon kasvattajan (lupasi olla yhteydessä, kun tietää nyt, missä majailet :). Meillehän heti löytyi yhteinen sävel, koska olimme liikuttavan yhtä mieltä siitä, että collie on aivan ylivertainen koira! Puhuttiin pitkät pätkät asiaa - mitäs muuta - ja opin tärkeitä juttuja collien MDR-geenimutaatiosta.
Ivermektiinin lisäksi jotkut rauhotusaineet tyrmäävät collien kuulema turhan tanakasti. Myös Strongholdin vaikuttava aine on ylianostuksena vaarallinen. Ripulilääkkeistä imodium ja eritoten loperamidi ovat MDR-collielle vaarallisia. Punkkimyrkyistä Promeris Duo on myös vaarallinen.
Geenimutaatio ei ilmeisesti ole kuitenkaan hirveän yleinen, sillä tosi monet eläinlääkärit eivät tiedä siitä lainkaan. Siksi asia kannattaa aina mainita rutiininomaisesti, kun yliherkkyyksiä kysytään.
Olen oppinut muuten pakon sanelemana hyvän pitelyotteen, jolla voi rauhattoman tai hermostuneen koiran rauhoittaa muissakin yhteyksissä. Jos pitelee koiraa lattialla, mä laitan oman polven sen etujalkojen taakse. Toisella kädellä niskalenkki niin, että sen leuka nojaa rennosti mun kyynärtaipeeseen. Kyynärpää pidetään siis ylhäällä. Toinen käsi menee kropan yli ja pitelee ulommaista etujalkaa, mielellään vähän ilmassa. Toimii samaan tapaan kuin esim. lastensuojelutilanteissa kiinnipito rauhoittavana toimenpiteenä eikä tarvi sen kummemmin muuten alistaa.
Tämä ei ole mikä tahansa pulu vaan sepelkyyhky!
Mä otan 3 % verran kunniaa tämän otteen vuoksi siitä, että lääkäri laittoi lappuunsa vielä loppukaneetiksi: "Pikaista paranemista superkiltille Bonolle!"
Kyllä se sai taas kuulla kehuja luonteesta ja käytöksestä, vaikka olosuhteet ei olleet kaikkein otollisimmat esiintyä edukseen :D
Olo on jo parempi, kohta voi kurkotella taas.
Raportoinpa vielä senkin, että mä itse löin jalkani luuhun lääkäriin lähtöä touhottaessani, ja päkiästä meni nahka ihan rullalle. Mennessä taksikuski kertoikin hyvän Happy End -tarinan, siitä kuinka ulkopuolisen välittäminen voi olla kultaakin kalliimpaa tilanteessa, jossa hätääntynyt sairaan lemmikin omistaja on vähän toistaitoinen.
Hänellä oli kerran kyydissä nainen, joka suunntteli operaatiota, jossa haetaan auto paikasta x, mies paikasta y ja koira paikasta z. Koira oli huonossa jamassa ja piti toimittaa lääkäriin. Taksikuski oli tuumannut, että neljän ruuhka on alkamassa ja liikenne puuroutuu kohta, ja ehdotti, että mitäs jos kuitenkin ihan ensin haetaan koira ja ajetaan lääkäriin. Näin tapahtui.
Omistaja oli jälkeen päin soittanut perään ja sanonut, että koiralla oli ollut henki hieverissä, mutta pelastui, kun oli päässyt nopeasti hoitoon.
