Koulutus rules

Meillä oli niin mukavaa eilen koirakoulussa että! Oltiin kyllä ihan märkiä eikä Bono suostunut menemään vetiselle asfaltille maate. Tämä on kiva juttu (tämä siis, että koulutus on kivaa), sillä ulkoilu ei sille jostain syystä nyt oikein maistu. Me tehdään tavallista lyhempiä lenkkejä, varsinkin aamuisin.

Kotona sain vihdoin onnistumaan sarjan maahanmenoja, kun otin kosketuskepin taas avuksi. Pallopäällä, kun kopauttaa lattia, se menee nätisti kyynärpäät edelle alas - ja hanakasti!

Me saatiin hyviä vinkkejä, kuinka työstää tiukempia käännöksiä (mama pyörii lähes paikallaan - toimii ruokakuppi kädessä oikein mojovasti), sivulle jäämisen paikkaa (sivulle, askel eteen, sivulle, käännös oikeaan, sivulle jne.). Toimii hienosti. Sitten me alettiin reenaamaan sitä paljon surtua seisomista ja Bono hiffasi sen heti. Vai olikohan se niin, että emäntä hiffas, miten sitä kannattaa palkita? Jotain joka tapauksessa tapahtui niin, että se tuntuu nyt edistyvän eikä taantuvan.

Jos energiaa piisaa, niin voidaan alkaa harjoitella noutokapulan pitämistäkin, saatiin siihen hyvät ohjeet.

Me ollaan taas molemmat oikein innostuneita ja valion arvo kangastelee taas mentaalisessa horisontissa :D Optimismia ilmassa, siis. Menestyksen ja optimismin taustalla saattaa ola se, että oli taas hyvät herkut: höyrytettyä naudan paistia. Se jotenkin potkii parempiin suorituksiin kuin kuivamuonanappulat tai kuivatut maksan ja sydämen kimpaleet.

Ai niin, tärkeä vinkki, jota en ollut muistanut noudattaa, oli sellainen, että vielä palkitessa toistaa vihjesanan. Eli sanoo esim. sivu uudestaan juuri silloin, kun se on hienosti oikeassa asennossa. Se auttaa koiraa ymmärtämään, mitä siltä niinku oikeastaan odotetaan.