Siunattu* korkeapaine

Ihan kuin myrkkypilvi olisi pois pyyhkäisty mielestä ja olkapäiltä, kun aurinko paistaa jo ties kuinka monetta päivää ja ilma on raikas. Bonokin herätti mut jo viideltä. Ripulia lukuunottamatta se ei ole koskaan ennen herättänyt mua. Nyt sillä vain ilmeisesti oli sellainen olo, että pitäis olla jo aamu. Tai sitten se oli jostain kuullut, että olen moitiskellut sitä aamu-unisuudesta ja kettubongailun mahdottomuudesta. No, viideltä oli kyllä ihan liian pimeää. Koskaan ei ole hyvä!

Me oltiin illalla Rajasaaressa Rian ja Mura K:n kanssa ja vaikka siellä vilahti puolitoista tuntia, ei oltu lainkaan rasittuneita, päin vastoin virkistyneitä. Lönkyteltiin iisisti. Bonsuli sai takapäälle niin arvokasta heinikossa ja metsämaastossa hilputtelua.

Emännät keskusteli mm. kirjallisuudesta ja 3 sekunnin säännöstä ja totesin olleeni taannoisessa loihelausumassani hiukan jyrkkä. Mä luulen, että nisäkkäillä on yhteinen ominaisuus se, että on jonnii sortin lyhytmuisti, mutta survival kamppailussa tarvitaan kyllä mielestäni väistämättä myös varsin vankkaa pitkäkestoista muistia. Molempi parempi siis.

Bono on jo säkäkorkeudeltaan 55 cm, joten vähän piti katsoa, että onko Bono jo isompi kuin Mura. Valitettavasti ei ole tutkimusaineistoa pähkäilyn pontimeksi, sillä valo ei riittänyt kamerani optiikalle millään. Salamalla kuviin tulee taas ikäviä sivumerkityksiä, kun silmät kiiluu samaan tapaan kuin Jack Nicholsonilla Hohdossa, joten mä en kamalasti harrasta salamalla kuvaamista.

Enkä mä sitäpaitsi ole saanut purettua vielä viikonloppuisia kuviakaan kameralta että se siitä.

*toimitan sielunhoidon käsikirjoitusta, joten kristillissävytteinen sanasto näköjään suodattuu tännekin. Mikäs siinä, hyvä sana.