Sandlady, jota Bono ei kauan ihmetellyt. Tukka oli kiinnostavin.
Toinenkin ruumis me löydettiin ja se oli syöty ja maatunut tunnistamattomaksi, mutta neljä jalkaa siinä kaiketi oli ja Bonon mielestä sillä olisi ollut ravintoarvoa. Sain sen kuitenkin pelastettua roskikseen.
Tänään se sitten revanssiksi varasti naakkojen evään, tuumasi kai että mä kokeilen nyt tätä BARF-ruokavaliota. Joku variksen raato se oli, aika loppuun kaluttu, mutta oli siinä luut ja sisälmykset ja hyvältä maistui. Naakanpojat oli vähän epätoivoisen kuuloisia, mutta en pystynyt heitä asiassa auttamaan.
Mä kestän nämä raadot vähän paremmin kuin sen toisen kulinaristisen intohimon. Ymmärrän nykyään myös oikein hyvin madottamisen idean.
Täti oli jotakuinkin luonnollista kokoa, joten Bonsulin koostakin saa tästä käsitystä.
Meillä on ollut koulutusrintamalla vähän taannehtivaa, Bono ei ole oikein kosketuskepin seuraamisesta innostunut. No kuinkas ollakaan, kun treenattiin tänään maksamakkaran kanssa niin alkoi sujua! Vastapäivään ympyrän käveleminen löytyi ihan tuossa tuokiossa, vaikka se on mukamas ollut ihan ylivoimaista.
Maksamakkara on vähän turhan suolainen herkku eikä sitä voi usein käyttää, mutta jatkuvasti täytyy näköjään muutenkin etsiä jotain uutta ja herkullista.
