Darling

Canis-lehden toimittaja kertoi pääkirjoituksessa, kuinka kouluttaminen oli muuttunut tavallaan helpommaksi sen jälkeen, kun hän oli koirineen muuttanut kaupunkiin (ihan meidän nurkille, by the way). On näet vahvisteet paremmin kontrollissa.

Bonossa saman ilmiön huomaa myös: kaikki kiva on kaupungissa emännästä lähtöisin, joten sille kannatta olla aika mukava. Lapissa poron ja hevosen kakkoja löytyi, sen kun raapaisi kuistin ovea ja lähti etsimään. Nyt on saatava emäntä virkuksi ja liikkeelle jne. Kamalasti hommaa... Erityisen kiitollinen Bono näyttää olevan mukavista koirapuiston leikkihetkistä. Se käy kesken telmimisenkin nojailemassa paijattavana ja se on koirapuistovisiitin jälkeen oikein sulaa vahaa kotosallakin.

Ihan eri luontoinen koira kuin siellä, missä palkkiot tulee oman aktiivisuuden ja ikioman NENÄn käytön ansiosta.

Kyllä, nenä on meille todellakin löytynyt! Tästä on aiemmin varmasti päivittelyä piisannut, kun ei namut löydy nurmikolta. Mutta nyt, nenää kun tarmokkaasti käyttää, ylähuuletkin pullistelee sammakon rinnan lailla. Ja puhina käy.