Boulversé

Bono on ollut maha kuralla eilisten kokemusten jälkeen ja me ollaan kuljettu ulkona koko ilta ja yö. Se ei suostunut tekemään mitään sanomalehdelle, joita levittelin tarjolle kylpyhuoneeseen. Se on tavallaan kovin herkkä, vaikka samalla tavattoman vahvaluonteinen. Eläinlääkäri joutui mm. selättämään sen, koska mulla alkoi voimat hiipumaan rimpuilevaa pampulaa pidellessä. Tänään on hauiksissa sellainen olo kuin olisi enemmänkin urheillut!

Mä en ole sitä kertaakaan alistanut - ei ole tarvinnut, mutta se näytti psykologisesti varsin tehokkaalta toimenpiteeltä... Pitää muistaa jos tulee murkkuna valtataisteluja. Kaikista näistä kommelluksista ja koettelemuksista on nimittäin ollut sellainen seuraus, että Bonosta on pikkupennun naivius ja pehmeys kadonnut. Se kokeilee hanakasti, mitä mieleen juolahtaa. Se on jotenkin olemukseltaan terävämpi kuin aiemmin, tarkkailee virkkuna ja reagoi nopeammin.

Mutta nyt meillä on kivaa. Kun tiedetään, että mikään nivel eikä nivelside ei ole rikki, voidaan liikkua rauhassa niin paljon kuin koira itse haluaa. Kyllä se sitten itse lepää, jos vaappuvat nivelet kipeytyy ja rasittuu. Se oli kymmenessä päivässä kasvattanut massaa taas jo kilon, joten en ihmettele, jos paikat on hellänä.

Kyllä mä muistan itsekin, kun kasvoin 13 cm murkkuna vuoden aikana niin aina oli nälkä ja joka paikkaa kolotti.

Me lähdetään lauantaiaamuna viikoksi Lappiin ja matkavalmistelut alkaa illalla kiihkeinä. Nyt on kiva lähdön fiilis, kun sai tuon huolen pois mielen päältä. Taidetaan lintsata koirakoulustakin, ja pakataan vaan kasseja ja nyssäköitä.