Aamuisia kohtaamisia

Meidän oleminen on ollut kovin seurallista viimeisten päivien aikana ja kun tähän lisätään se, että emäntä yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovalmisteluja löytää kirjastosta seitsemän (7) lukematonta kirjaa lempikirjailijaltaan, blogi on jäänyt vähän heitteille.

Hassuin insidentti lienee sattunut lauantaiaamun lenkillä. Me oltiin liikeellä aikaisin eikä oikein tavattu juuri ketään. Tämä on tosi harvinaista meidän kulmilla, näin harvakseltaan jopa ylellisyyttä. No, kaksi nuorta konstaapelia ajoi maijalla venäläisen ja juutalaisen hautausmaan välissä olevalle pienelle tienpätkälle ja pystytti puhallusratsiapisteen siihen. Tämähän oli ihan ennennäkemätöntä, ja sitä ihmeteltiin hyvä tovi sellaisella intensiteetillä, että poliisimiehiäkin nauratti.

Bonohan oli ihan täpinässä, että mitäs heppuja noi on, meidän kulmilla. Se alkoi vahtia miehiä asettautumalla lopulta ihan mukavaan makuuasentoon. Siinä se rentoutui ja oli lopulta ihan sen näköinen, että mukavan näköisiä tyyppejä, ja kaksi aivan joutilasta käsiparia, jotka oikein hyvin kelpaavat koiran rapsutteluun.

Poliisit ei olleet ilmeisesti koiraihmisiä, koska mun piti toimia tulkkina. Toinen heistä asian laidan ymmärrettyään tulikin Bonon luokse ja suoritti oikein kelvolliset rapsutukset. Palvelualan oikean ammattilaisen voi näemmä erottaa monista pienistä asioista!

Sitten meitä lähestyikin oikein viehättävä rottistyttö ja Bonsulin huomio kiinnittyi lajitoverin hormonaaliseen tilaan. Kyllä, se on ymmärtänyt, mitä eroa on tytöillä ja pojilla.