Jäitä poltetellessa

Bono on tällä hetkellä sellainen mielenterveystoipilas :D

Sillä on ihan hyviä aikoja, mutta kovemmista äänistä se jännittyy ja alkaa pälyillä. Tänä aamuna se nukkui normaalisti selällään sikeästi ja illalla se näki juoksu- ja haukku-unia. Pälyilyä ja säikkymistä tapahtuu ulkona.

Onneksi sillä on niin hyvä perusta. Nyt pitää luottaa Bonon erinomaiseen hermorakenteeseen ja siihen, että onneksi tein paljon pikkupentuna töitä sen totuttamisessa kaikenlaisiin kolinoihin ja muihin ääniin.

Ollaan me jo voitu ulkoilla vapaana. Mä vaan pidän koko ajan herkkua mukana ja se saa heti namun, kun tulee mun luo. Keppiä se jo retuutti eilen ja juoksenteli rannalla. Se innostui vähän ajamaan city-kanejakin, joiden se yleensä antaa olla ihan rauhassa.

Petra kysyi, mitä tein kun pauke alkoi. Yritin aluksi namilla rauhoittaa ja istuttaa sitä, mutta se vauhkoontui niin pahoin, ettei siihen saanut kontaktia. Sitten me vaan lähdettiin kotiin. Jouduin kantamaankin sitä osan matkasta, kun jalka kipeytyi pahasti. Ei mennyt varmaan ihan oppikirjojen mukaisesti.

Eilen illalla sattui onneksi niin, että mulla oli ikkuna auki ja Bono pötkötteli mun jaloissa petissä, kun lueskelin kirjaa. Ulkoa alkoi kuulua ilotulituksen ääniä, jotka tuli selvästi kaukaa. Bono terästäytyi ja jännittyi, mutta ei lähtenyt mihinkään. Otin pikaisesti herkullisia, näytteeksi saamiani nappuloita käsille ja annoin niitä sille runsaskätisesti ja kehuin sitä kovasti aina kun se vähän rentoutui ja kiinnitti huomion minuun. Se söi niitä hanakasti.

Nyt ei haaveilla tottelevaisuusvalion arvosta. Nyt riittää, kun saadaan jalka kuntoon ja harjoitusta paukkuhommiin ennen uutta vuotta. Tosin kouluttaminen on osoittautunut tässäkin tilanteessa hyväksi välineeksi palauttaa tilannetta ja luottamusta normaaliin. Ollaan kerrattu ulkona kaikkea, mitä se osaa, vaikka se onkin ollut vähän säikkynä eikä keskittyminen ole samaa luokkaa kuin ennen. Se saa heti palkkaa, kun menee sinne päin. Kriteerit on nyt niin sanotusti melko matalat.

Mä olen itse ihan luottavainen, että kaikki sujuu hyvin. Päivä kerrallaan.