Luomuliikuntaa

Viikonloppu meni niin, etten käyttänyt Bonoa juurikaan hihnalenkillä. Ne leikkivät Stellan kanssa niin ahkerasti, että arvelin sen riittävän. Muutenkin on ollut vähän sellainen tunne, että liikuntankohan sitä liikaa. Kun vielä hoksasin ruveta ihmettelemään sen venyttelemättömyyttä, ja sitä että minusta sen reidet on jotenkin vähän kireänpuoleiset, niin olin ajatellutkin että se saisi nyt ottaa vähän iisimmin.

Se on kaivellut kuoppia ja hölkytellyt koko viikonlopun antaumuksella. Onneksi leikki on ollut kovin sävyisäiä kautta koko linjan. Laitan kuvia, kun ehdin kotona koneelle. Stella on kovin hienotunteinen ja lempeä otteissaan ja antaa Bono levätä, kun se väsyy. True friend.

Olen pitänyt tapanani hieroa Bonon reisiä aina silloin tällöin. Se on ollut niistä vähän ehkä jotenkin arka. Pienempänä sattui muutaman kerran, että jos se vaikka astui pineneen kuoppaan, niin se ontui jalkaa hetken aikaa.

Täytyy kiinnittää asiaan tarkemmin huomiota jatkossa. Tosin, voi olla että kuvittelen vain. Se vetäisi nimittäin vielä eilen mahallaan maatessaan jalat taakse sammakkoasentoon, vaikka nykyään jo mielummin näyttää köllähtävän useammin toisen reiden päälle. Eli ei tuo nyt huikeasta kireydestä kieli. Lääkärikin tosesi, että mitään outoa hän ei niissä tunne.

Nyt kun olen tarkkaillut ja muistellut Bonon liikehdintää niin kyllähän se venyttää sellaisen kissamaisen selänköyristysvenytyksen aina makuulta noustuaan. Samaten se venyttelee kyljellään maatessaan samalla tavalla, kuin Katja kuvasi kommentissaan Romeon tekevän. Varsinkin kun sitä silittelee pitkin vedoin, se venyttää koko kropan pitkäksi varpaista varpaisiin.

Kaimiohan taisi kirjoittaa, että monesti käsitykset ja odotukset koirasta on kauhean vakiintuneet sen mukaan, millainen ensimmäinen koira on ollut. On vaikea nähdä, että nykyinen onkin omanlaisensa tyyppi, joka tekee asiat toisin ja on erilainen kuin se ensimmäinen. Itsekin huomaan usein vertaavani Bonoa Luluun ja jopa kissoihin!

Täytyy kyllä sanoa, että Bono on kuitenkin ylittänyt mun odotukset reippaasti. Toivoin hyvää pentua, mutta en tiennyt että hyvä koiranpentu voi olla NÄIN hyvä <3

Erityisesti sen reipas ja iloinen tervepäisyys aiheuttaa salaisia ylpeyden väristyksiä päivittäin. Vaikka se eilen kaatoikin kahvit Eeron syliin....