Ihmeellistä

Olen aina ihaillut suuresti koiria sekä eritoten ihmisiä, joiden koirat osaavat odottaa lupaa ruokakupilla. Minusta se on ollut ihan älyttömän hienoa, että koira alkaa syömään vasta "ole hyvä" -kehoituksesta.

Nyt mulla on itsellä sellainen koira! En meinaa millään uskoa. Joka kerta kun se tapahtuu, tulee sellainen olo, että "äiti, äiti, mä osaan!!!!!

Kriitillistä tässä oli, että ymmärsin laittaa kupin maahan ihan hitaasti ja nousta hitaasti sekä pyytää katsekontaktin vielä, kun kuppi on jo maassa.

Ihan ihmeellistä.

Toinen asia, jonka se nyt ihan satavarmasti osaa, on istuminen hississä. Meillä on vanhanaikainen veräjähissi ja emännän pelkona tietenkin, että häntä tai korva jää liikkuvassa hississä kiinni jonnekin ovisysteemin lukuisiin inhoihin kohtiin. Aloin heti opettaa Bonolle, että koiran paikka on isumapaikka hissikorin perällä. Omassa hississä tästä on nyt tullut automaatti. Se hanakasti istuu ja tuijottaa - ja saa aina jonkun suuhunpantavan, vuolaat kehut ja hyvät rapsutukset.

Sinnikkyys palkitaan, ennemmin tai myöhemmin.