Koiraihmisiä

Suloisen koiran kanssa kun liikkuu kylillä ja kulkuneuvoissa, joutuu ihan joka reissulla ja vähän päästä lörpöttelemään koiraihmisten kanssa. Se jotenkin avaa ihmisten kielenkannat ja tarjoaa tilaisuuden olla ystävällinen. Ihmiset pitää koirista. Tällä lailla saa tilaisuuden rupattaa sellaisten ihmisten kanssa, joita ei koskaan muuten kohtaisi.

Collie-ihmiset on sitten vielä luku ihan erikseen.

Liikun lähes päivittäin Bonon kanssa jossain kulkuneuvossa ja vain kaksi kertaa olen törmännyt tympeisiin tyyppeihin, jotka selvästi eivät tykänneet koirista. Molemmat olivat vanhemmanpuoleisia, kireähuulisia naisia. Tulipa vain mieleen, että mitenkähän heillä sen psykososiaalisen hyvinvoinnin laita on noin ylipäänsä?*

Mulle on tullut lukemattomia uusia tuttavia naapurustosta Bonon takia. Sosiaalinen sfääri on laajentunut suorastaan räjähtämällä. On eräskin mies, jonka koiraa en itse asiassa ole ikinä edes lähietäisyydeltä nähnyt, koska se se välitä pennuista, mutta hän itse kyllä tykkää ja me rupatellaan pitkät tovit iltaisin kun tavataan.

Tultiin yhdessä töihin ja ajettiin aamutuimaan osa matkasta ratikalla. Jopa aamuäreinä ihmiset ilahtuu pienestä hönöstä, joka ei itse asiassa ole enää pieni lainkaan.

*Toimitan paraikaa mielenterveysaiheista perusopusta, joten keittiödiagnooseja pesee!!!