Back to normal

Mulla on sellainen olo, että elämä on palaamassa normaaliksi. Bono on asunut meillä kaksi kuukautta ja meillä on tietty vuorokausirytmi, jota rikotaan hallitusti ja tarpeen mukaan. Eilen aloitin jo oikeiden mattojen palauttamisoperaation ja konttasin lattioita.

Bono on tottunut niin jäämään jo kotiin työpäiväksikin, että mulla ei ole mitään säälin tunteita. Me tehdään aamulla sellainen pitkä, leppoisa haistelulenkki, ja aamiaisen päälle köllötellään vähän aikaa soffalla vierekkäin. Sitten se saa jotain pureskeltavaa. Yleenä se on niin tyytyväinen järsimiseensä, ettei se viitsi edes nousta jaloilleen, kun paijaan hei-heit ja lähden.

Kun tulen kotiin, se kömpii silmät rähmässä ihan unisen näköisenä ovelle vastaan ja me lähdetään heti ulos kongin ja naksuttimen kanssa. Parasta on jos törmätään Bellaan, silloin mama pääsee helpolla :)

Illalla ollaan usein vielä pitkään ulkona, riippuu keleistä ja vireestä. Monesti hurahtaa reippaasti tunti-kaksi, jopa kolme. Riippuu lähdetäänkö kasvimaalle, Rajasaareen tai jonnekin muualle spesiaalikohteeseen.

Kouluttamisesta ollaan pidetty paussia viimeaikoina. Vahvistan herkuilla vain luoksetuloa, seuraamista, sievää kotiutumista, kontaktin ottamista, irtipäästämistä jne. Parin viikon päästä me mennäänkin koirakouluun, joten tulee siihen sitten parempi roti.

Nyt kun mä vielä saisin meidän rutiinit järkättyä siihen malliin, että mulle jäisi virtaa ja aikaa tehdä jonkin sorttinen joogatreeni päivittäin, niin päivärytmi olisi melko lailla luksuskondiksessa. Hartiat huomauttelee, jos jää reeni pitkäksi aikaa.