Hae tästä blogista

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Pohjanoteeraus nro 2

Kehuskelin eilen, että Viiru on käyttäytynyt sävyisästi, mutta eipä tarvi enää kehuskella. Pelattiin aamulenkin jälkeen sellaista, että ensin Bono etsiskeli jälkikapuloita ja samalla aikaa Viiru etsiskeli nameja. Tämä meni ok.

Seuraavassa vaiheessa piti tehdä niin, että vuoronperään etsitään ennalta piilotettuja nameja. Ekana vuorossa oli Viiru, Bono oli kytkettynä, ettei pääse häiriköimään. Viiru odotti maassa makaamalla, että piilotan 4-5 namia ja tarkoitus oli vasta luvan kanssa alkaa etsimään. Se osaa maata paikallaan jonkin aikaa, sitä on treenattu ruokakupilla.

No, homma meni niin, että se ei meinannut malttaa pysyä paikallaan ja puri mua käteen, kun estelin sitä syöksymästä namien kimppuun. Loppu meni sit niin, että Viiru oli arestissa ja Bono sai etsiä kaikki namut.

Tämä oli aikamoinen yllätys. Mä en ole ihan varma sen puremisesta, onko se tehokkaaksi todettu ja siis opittu tapa, vai onko sillä luonnevika. Sitä mä nyt haluan selvittää ennenkuin sen lopullisesta kohtalosta päätetään. Perhoskoirien keskustelupalstalla käy ilmi, että ongelma on aika yleinen, joten se voi olla luonnevikakin.

Toisaalta, se ei ole salakavala tai arvaamaton sillä tavalla, että se hyökkäilisi esim. nilkkoihin. Se vaan haluaa heti sen, mitä se haluaa ja puree jos ei saa. Minusta tuollainen ei kyllä kuulu koiraan ja on musta tosi outoa, että se puree ruokkivaa kättä. En voisi ikinä kuvitella, että Bono tekisi niin. Viiru ei nimittäin näyki, se puree kovaa ja satuttamistarkoituksella.

Viirun kuseskelu on tauolla, se on pystynyt osallistumaan pidemmille lenkeille kun on ollut leudompaa.

Aamulla oli tullut niin paljon lunta, että saatiin Bonon kanssakin tehdä ihana, pitkä ja rauhallinen lenkki ilman että hajut olisi vauhkoonnuttaneet Bonsuli-riepua.

Asiasta ihan toiseen. Joskus musta tuntuu, että muut viettää aika paljon värikkäämpää elämää kuin mitä meidän seinien sisällä harrastetaan. Tai mitä tästäkin videosta nyt voi aavistella?