Ryhtiliike

Innostuin lueskelemaan eilen netistä ohjeita, mitä pitää ottaa huomioon, kun hommaa pennun ja kotona on jo aikuinen koira. Viirun aikana jo oltiin aloitettu valmistelut ja harjoiteltu laumajärjestystä niin, että Viiru vanhimpana sai kaiken aina ensin. Se oli sitä ollut aimminkin, mutta nyt kiinnitin siihen erityistä huomiota.

Pakko se on tunnustaa, että vähän on Bonsulin kanssa ollut lepsua toimintaa, se mm. on ruukannut rimpulla, kun haluan nostaa sitä. Koiran kantaminen onkin ollut ihan kamalan näköistä ja tuntuista puuhaa. Samaten se on jostain saanut päähänsä, ettei sen tarvi mua totella, kun harjataan, se yrittää karkailla jne. Samoin ne ohitukset on olleet edelleen välillä turhan kiihdyttäviä kokemuksia.

Yleensähän sitä neuvotaan, että nuori koira kannattaa hankkia vasta, kun vanhempi osaa jo käyttäytyä. Muuten saa sitä, mitä tilaa eli kaksi huonosti käyttäytyvää koiraa. Nyt meillä on ankaraa käytökoulua harrastettu Bonsulille ja pikkuhiljaa toivottavasti parempia tuloksia alkaa näkyä. Nyt ei vaan saa tuudittautua, että tämähän jo sujuu, vaan kertakaikkiaan tsempattava. Vaikka olisi kuinka kova kakkahätä, vetää ei saa! Hajuja en anna nuoleskella, enkä pitkään haistellakaan. Jos se menee niistä sekaisin, se kävelee lyhyessä riimussa, eikä haistele ollenkaan. Jos se haukkuu, matka jatkuu vasta maahanmenon ja rauhoittumisen kautta.

Koirat pystytään ohittamaan lähietäisyydeltä ilman haukkumista, mutta makkarat pitää olla aina mukana, muuten ollaan heikoilla. Vinkumista ja vetämistä kuitenkin niissä tilanteissa on vielä. Nostamista ollaan reenattu niin, että nyt se jo pienen avustuksen kanssa sujuu (toinen pitää hihnasta, ettei se pääse peruuttamaan) niin, että ekaa kertaa punnitsin sen tänään ihan itse (22 kg). Se on aina rimpuillut niin, että olen luullut etten jaksa nostaa sitä! Hui hai! Ihan hyvin nousee, kun saa vain kunnollisen otteen etujalkojen edestä ja takajalkojen takaa.

Harjaamissessoissa tehdään niin, että jos se ämpyilee ja pelleilee, se sidotaan pöydän jalkaa kiinni. Tänä aamuna tupisin sille, että: "mä olen ihan kusessa, kun pentu tulee, jos me ei molemmat uskota, että se olen minä joka sanon mitä tehdään ja sinä joka tottelet."

Ja oikeesti: Bono kyllä tekee, kunhan siltä vaatii. Että peiliin on katsottava. Sitäpaitsi, se on yksi mun syistä ottaa ipana juuri nyt, että mä itse jämäköidyn ja lakkaan ajattelemasta liikaa. Kahden koiran kanssa on paljon helpompi olla suoraviivainen ja tiukka, kuin yhden. Sen mä huomasin jo Viirun kanssa ja kun on tiukka ihan näissä peruskäyttäytymiskuvioissa, koira on tyytyväisempi ja rauhallisempi.

Sit mä otan sille tottista ja odotteluharjoituksia joka päivä ulkona, olkkaritreeni on jo ihan leikkiä, se ei edes juurikaan aktivoi sitä. Nopeampaa editystä nyt tarvitaan, sillä pentu taitaa tulla sopivasti Eijan päivän (19.2) tienoilla! Kuukausi aikaa tsempata ja sittenkään homma ei saa Bonon kanssa lässähtää, päinvastoin!