Huono omatunto

Bono on aina hyvin levoton monta päivää, kun se on riehunut Romeon kanssa ja nyt meni vissiin vahtikoulutus vähän överiksi. Sille on jäänyt päälle sellainen hyvin levoton, melkeinpä vauhko mielentila. Ne osaa lietsoa toisensa ihan alkukantaiseen tilaan, kaikki sivistys varisee pois.

Mulla on ihan hirveän huono omatunto, kun joudun käyttämään Bonon taltuttamiseen kovia konsteja. Tajusin eilen, miten epäreilua on aiheuttaa tämä Bonolle, kun sen on kuitenkin pakko osata kotioloissa käyttäytyä.

Bono on kaupunki- ja kerrostalokoira ja sen on osattava olla niin, ettei se reagoi voimakkaasti ihmisiin tai toisiin koiriin. Muuten me ei pärjätä naapureiden kanssa.

Meillä on linjattu tämä homma nyt niin, että jatkossa mennään velipojan kanssa lenkeille niin, että tavataan neutraalilla maaperällä. Se on nyt porttikielto Rompun pihaan!

Mä en tiedä, millaisen kuvan Bonosta tämän blogin perusteella saa, kun pohdiskelen täällä enimmäkseen kouluttamisen vaikeuksia. Vähemmänhän niistä itsestäänselvyyksistä ja toimivista asioista tulee raportoitua. Bono on kumminkin normaalisti lempeä ja sävyisä koira, joka osaa hyvin rauhoittua kotona. Ei se hauku sisällä eikä vahdi. Ulkonakin lenkit sujuu jo niin, että seinille hyppiminen on hyvin poikkeuksellista - ei missään mielessä jokapäiväistä.

Näin mä sen haluan olevankin ja nyt kun on pentu tulossa, pahat taantumiset pitää saada loppumaan. Jospa se siitä, kun muokataan käytäntöjä. Rompun kanssa meno tahtoo helposti mennä vähän överiksi, kun se on ainoa saman ikäinen poikakaveri, ja jonka kanssa tulee sellaista testosteronikalistelua. Se on kuitenkin hyvä, että on joku, jonka kanssa koitella vähän rajoja turvallisissa puitteissa. Sen takia en ole varmaan aikaisemmin halunnut paljon rajoittaa niiden juttuja. Nyt on kyllä pakko.

Oi, ne nuoret miehet :D