Romppu oli pitänyt vartioinnin peruskurssia ja Bono kuulema on sen nyt hyväksytysti suorittanut. On ne niin taitavia ;)
Katja otti vähän todisteita diplomia varten.
Me voidaan kyllä tähystää ja ulvoa samalla kukkulalla.
Mutta käy se eri kukkuloiltakin.
Sillä aikaa Paimiossa Bonon emäntä ja mummi ihmetteli, miten eläväisiä, reippaita ja kaikin puolin ihmeellisiä 3.5 viikon ikäiset collievauvat voivat olla.
Eväsretki. Eläväinen kuhina kuvasta puuttuu.
Joillakin on isompi nälkä kuin muilla.
Pentujen isä Jerry (Snowpaw Chili con Carne) osasi hienosti luovia pentujen lomassa.
Kun näin kuinka hienosti Jerry kulki pentujen seassa, vaikka tapasi ne eilen ensimmäistä kertaa, lakkasin huolehtimatta, miten Bono suhtautuu tulokkaaseen. Kyllä ne osaa.
Pentujen emo, Carmen (Black Classiel's Pretty Mona) on myös Bonon isän äiti.
Carmen oli niin cool. Se köllähti jälkiruuaksi imettämään pennut, vaikka huone oli täynnä ventovieraita ihmisiä. Molemmat vanhemmista tervehti kaikki pentuja katomaan tulleet ihmiset järjestelmällisesti ja keräsivät tarjolla olevat rapsutukset.
Tämmönen me sitten varattiin.
Snowpaw Alter Ego.
Kotona vasta huomasin, että sama jätkä seikkailee kaikissa mun pentulaatikossa ottamissa kuvissa :) Se on tuo joka painii ensin toisen trikki- ja sitten soopelivauvan kanssa.
