Peruuta

Koirakoulussa tapahtui eilen taas edistymistä. Istuutuminen on ollut hitaanpuoleista, mutta tehtiin nyt sellaisia harjoituksia, että nopeasti palkka , vapautus ja uusi istu. Kehotuksen laiska toteuttaminen on varmaan johtunut siitä, että olen harjoitellut istumista niin, että istutan Bonon perusasentoon sanalla sivu. Istu-sanaa olen käyttänyt siinä merkityksessä, että se jää paikalleen istumaan, kun itse kävelen pois.

Ei haittaa mitään, että nyt sanaan yhdistyy myös vähän rivakampaa istuutumistoimintaa.

Istumisen kestoa me harjoiteltiin myös koulukaveri Kapon kanssa yhdessä, jotta saatiin vähän häiriötä. Molemmat pärjäsivät mukavasti yli 10 sekunnin palkan välin, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Sitten me harjoiteltiin peruuttamista. Bono ymmärsi kyllä peruuttaa kehotuksesta ilman maman vartaloapuja, mutta peijakas kun iskostui luustoon se istuminen, jota tehtiin ensin. Heti, kun sen keskittyminen vähäkään herpaantui, se tarjosi istumista ja hätätilassa jopa maahan heittäytymistä! Tämän takia vissiin suositellaan, että koulutustuokio aloitetaan vaikeammasta tehtävästä ja lopuksi tehdään helpompaa harjoitusta.

Peruuttaminen on kätevä taito, sillä kerran meille sattui viime viikolla niin, että Bono jäi aika eteen sivulle asettautuessaan ja kun sanoin sille peruuta, se korjasi perusasennon oikealle kohdalleen. Vähän komeeta ;))) vaikka olikin onnen kantamoinen.

Oli hurja keli, kun kolmen asteen lauhtuvassa pikkupakkasessa tuli lunta taivaan täydeltä, mutta me luisteltiin turvallisesti koirakouluun, mummulaan (jonne silmätipat oli aamulla lähtiessä unohtuneet) ja takaisin kotiin. Ei kolhun kolhua, eikä yhtään vaaratilannetta.

Bonosta liikenteen seuraaminen ja takaikkunoiden pyyhkijöiden toiminnan analysointi oli hirmuisen mielenkiintoista.