Hae tästä blogista

torstai 8. tammikuuta 2009

Jos vaikka mitä

Meille kuuluu taas vaikka mitä.

Bono on silmätippakuurilla (kortisonia ja antibioottia), koska sen toisen silmän rähmiminen on pikku hiljaa vain lisääntynyt ja se rupesi ihan joka-aamuiseksi. Käytiin Sopulitiellä Evan juttusilla ja hän tiesi, että keskenkasvuisila koirilla, joilla silmät on syvällä päässä, kyynelkanavat voi olla ahtaat ja siitä aiheutuu kaikenlaista. Niinku bakteerien kertymistä. Tipat on tepsineet hyvin ja silmää huuhdellaan mekaanisesti iltaisin (veteen kastetulla pumpulilla), joten hommeli on hallinnassa.

Tämä eläinlääkäri on ihan mun suosikiyksilö. Hän ehti rupattaa norjalaisten uudenvuodenpaukuttelukäytännöistä (ei myydä yksityishenkilöille), kommentoimaan huulten pigmenttivajetta (ei suurempaa huolta) ja kehumaan furminaattoria, jota sain myös kokeilla. Se tepsii huopaantuvaan pohjavillaan hienosti ilman, että repii koiran ihoa. Niin, ja poika painaa 20 kg.

Meillä oli siis erittäin antoisa käynti Herttoniemessä maanantaina ja sen jälkeen Bono onkin ollut mummulassa tähän aamuun asti. Siellä mummi ja Viiru opettivat Bonolle, kuinka jäädään eteiseen odottamaan nätisti, joten meillä on nyt viime perjantain jälkeen tapahtunut kolmella ongelma-alueella valtava läpimurto.

1) jääminen - on ollut vähän ressaava homma, jos lähden muualle kuin töihin. Nyt mulla on myös kompostiverkko ulko-oven edessä (mulla kun ei ole sisäovea lainkaan), joten sekin edesautaa ressitöntä odottamaan jäämistä. Ei tarvi raastaa koiraa käytävästä kotio.

2) koirakoulussa Bono oppi tulemaan tänne ja siirtymään edestä sivulle ilman käsiohjausta.

3) keskusteltuani Päivin, Helin ja collieyhdistyksen Jorman kanssa tuntitolkulla esinekiinnostuksesta ja noudon hankaluuksista sekä nähtyäni Ria K:n leikkimässä Bonon kanssa rukkasella, me ollaan edistytty niin, että se pitää lelua kiinni siihen asti, kunnes sanon kiitos. Tähän asti se on aina pudottanut kepin, lelun tms. ennen kuin se ojentaa esineen mulle. Kriitillinen pointti oli se, etten palkkaakaan ruualla vaan leikitään ja leikki jatkuu, niin kauan, kun tämä kriteeri onnistuu. Jos se hylkää lelun, leikki loppuu.

Tämä oli mulle valtava valaistuminen, sillä synkimpänä hetkenä luulin jo, että valion arvo karahtaa noutoon. Nyt juuri ei ole epäilyksen häivääkään :)))))))