Kaksi kappaletta hönöjä.
Ollaan liikuttu niin paljon, että loput ajat menee elpylillessä. Eilen, kun oltiin Romeon luona kylässä, Bono väsähti kesken kyläreissun ja irvisteli veljellensä. Sitten se despoottina makasi kynnyksellä niin, etei Romeo uskaltautunut ohi! Olen kuitenkin pitänyt Bonoa pehmeimpänä näistä kahdesta.
Tässä vähän kuvia eilisestä.
Ciao brotha!
Näetsen, nyt on talvi.
Tule jo!
Lunta jää nenään, kun sitä syö.
Rintakarvat hulmuaa.
Sama keppi kiehtoo tietenkin molempia.
Romeo näyttää tietä.
Olohuonereeneissä me ollaan tehty sellaista, että ensin sen pitää tassulla koskea lasinalustaa, sitten peruuttelua. Palkka tulee jokaisen kosketuksen ja peruutuksen jälkeen. Sitten pieni sarja seuraamista vasemmalle kääntyillen ja pysähtymisiä. Namipalkka tulee vasta sarjan lopuksi ja kun useampi sarja on tehty, se saa ihan hirveällä tavalla metelöivän vinkuvan kalkkunan. Muut ajat kalkkuna lepäilee kaapissa.
Tämän päälle tehdään vielä esinenoutoa. Tänään se haki vanhentunutta passia, rypistettyä kassakuittia ja paksua kuminauhalenkkiä. Jokaisen noudon jälkeen palkaksi tulee sukan kiskomista. Kriteerinä on, että esineestä pitää irrottaa vasta, kun sanon kiitos. Nouto jatkuu, kun se irrottaa sukasta kiitos-sanalla ja koko leikki loppuu, kun sukka jää makaamaan maahan.
Tässä pitäisi ehkä skarpata niin, että lopettaisin vähän aikaisemmin ja antaisin lopuksi taas kamalan kalkkunan. Huomenna sit silleen.
