Laiskuri vinkuri

Ahneuden päivät ovat ohi. Tänään olin tarjoilemassa ruokaa ja jeppe vain vinkui makuultaan eikä suostunut edes tulemaan sivulle. Laitoin kaksi kertaa kupin tykkänään pois, söin itse ja hommauduin töihin, ennen kuin mösjöötä huvitti tepastaa ruokansa eteen.

Mä taidan ruokkia sitä liikaa? Sitäpaitsi se on lopen kyllästynyt Happy Dog-nappuloihin. Kun vain laittaa muuta, varsinkin oikeata ruokaa, se menee alas paljon vauhdikkaammin. Sitäpaitsi se kuvittelee nykyään saavansa kaiken vinkumalla. "Tarpeeksi vinkuu, niin kyllä se taipuu" kuuluu olevan motto. Täytyy tehdä ehkä loppu siitä, koska se on ikävä ja turha tapa. Kyllä mä ymmärrän vähemmällläkin, vaikka en ehkä aina reagoikaan kovin rivakasti.

Eilen käytiin Viirun 3-vuotiskahveilla. Teutoristakin on tullut vaivihkaa ihan säyseä heppu.

Semmosta edistystä on tällä haavaa nyt kumminkin ilmassa, että vieraiden koirien ohitukset sujuu aika mukavasti - hajut on kiinnostavampia kuin itse live-kontaktit. Samoin vetämisharjoituksissa on ollut nyt paussia pari pari päivää.

Ostin uuden, pehmeän patukan ja sekös on mieleinen. Niin mieleinen, ettei malta hakea tavaroita matolta, kun pitäis vaan leikkiä palkan kanssa.

Me ollaankin leikitty upouuden patukan kanssa ihan upouusia leikkejä. Laitan sitä housun kauluksen sisään ja paidan alle, tai istun osittan sen päälle, ja Bono joutuu etsimään ja hiukan taistelemaankin patukastaan. Oi, miten hauskaa!

Se on nyt, yli 10 kk:n iässä alkanut leikkiä jopa itsenäisesti pehmoleluilla. Niistä se ei ole tähän asti välittänyt mitään. Ai niin, ja eilen se oppi ottamaan kopin, kun heitän pallon ilmaan. Meillä on siis hupiosastolla nyt vahva eteenpäin menemisen meiniki.

Viime viikolla liikuttiin niin paljon, että nyt on alkuviikko mennytkin ulkoilurintamalla aika hissuksiin. Ollaan keräilty vauhtia ja virettä kevään koitoksiin.