Pojulla on kuitenkin niin paljon virtaa, että se oli toissa yönä päättänyt alkaa aikansa kuluksi opiskelemaan. Puukirja, italian sanakirja ja ranskan sanakirjat oli lattialla. Ranskan terminologiaan oli päädytty perehtymään lähemmin. Olisko johtunut sanakirjan houkuttelevista nahkakansista?
Energisyyttä ei Bonon kohdalla ulkoilemalla taltuteta, se kun vaan kasvattaa kuntoa ja lisää energisyyttä. Palasimme siis vanhoihin pikkupentuajan konsteihin ja naksutinleikkiin. Otettiin eilen erä ryömimisharjoittelua illalla ennen nukkumaan menoa niin, että Bonon piti mennä maahan ja koskettaa nenällä kosketuskeppiä maassa maaten ja oikea suoritus merkattiin naksulla ja palkaksi tuli Best-in - lohimurekkeen murena. Naksutinkouluttaminen on mentaalisesti väsyttävää, kun siinä pitää ihan itse keksiä, mitä pitää tehdä. Niissä tottisjutuissa, mitä me tehdään, sitä ei enää tarvita.
Annie Leibovitz -dokumentin innottamana tuli tuunattua yläpalkin kuvasta erilainen versio. En ole ihan varma kumpi on kumpi. Bono on ehkä taaempi (kiharampi).
Viime yönä ei ranskan opinnot houkuttaneet. Tosin se yritti herätellä mua keskellä yötä, mutta en suostunut nousemaan, koska meinasin että se haluaa vain lähteä haistelemaan tyttöjen merkkejä. Aamulla se kuitenkin määrätietoisesti kiskoi mut ylös kuuden jälkeen ja valtava kakka oli unohtunut illalla pursottaa, kun ne tyttöjen pissat vie kaiken huomion.
No, oppia ikä kaikki. En muistanut illalla sanoa sille, että teeppä kakka ja panttaustilanne oli valmis. Täytyy jatkossa muistuttaa ahkerammin.
Koulutuksen edistysaskeleet on tapahtuneet mun päässä. Mulle on tullut ihan luontevaksi se, että kun vapautan koiran, palkkaan sen patukalla tai muulla leulla.
Sitten me ollaan alettu treenata taas kontaktia ja se toimii paremmin kuin ennen. Pitkät ajat koirani oli ihan kuuro Bono-sanalle. Nyt joulukinkun pakastetut rippeet, joita on riittänyt näihin päiviin asti, on saaneet kuulon kivasti palautumaan. Luulin, että pentuajan hyvä kontakti oli menetetty, mutta näköjään koiraa ei ihan muutamassa laiskassa kuukaudessa pysty kumminkaan lopullisesti pilaamaan.
Kolmas edistysakel on sellainen, että me voitais alkaa tehdä pitempiä tottistreenejä ja esineruutuja silloin tällöin, mutta me ei tehdä. Mulla on mielenrauhaa odottaa kuivempia kelejä ja valoa, sillä stadilaistammikuu sucks. Me reenataan nyt vaan olohuoneessa. Hyvällä Omalla Tunnolla.
Romeo ja Bono viime sunnuntaina.
Silmätippakuuri on nyt ohi ja rähmäklönttien ilmaantuminen on loppunut. Silmä on kuitenkin kosteampi kuin toinen, joten se kai kielii kyynelkanavan ahtaudesta. Koitetaan nyt sellaista taktiikkaa, että huuhtelen silmiä iltaisin. Jospa ne pysyisivät sillä tavalla kuitenkin bakteerittomina, kunnes kallo kasvaa ja pää on valmis. Ettei tarttis huuhdella lääkärissä.
