Oho!

En ole näköjään eilen postannut lainkaan, kas kummaa. Onpa ollut kiirusta. Johtuisko siitä, että mamalle tuli rapakon takaa kirja! Ihka ensimmäinen ikioma amazontilaus. Kaikki on tähän asti hoitunut Akateemisen kautta, mutta hyvinhän tuo palvelu pelaa globaaleilla markkinoillakin. U2:n Dublinin konserttiliputkin on tulleet perille aika päiviä sitten.

Me oltiin illalla taas tottiskurssilla, ja olipa jännittävä ja raskas reissu. Oli jotain 30 astetta kosteaa lämmintä ja aloitettiin niin, että Bono oli maassamakuulla sen aikaa, kun kollega treenasi ja sille ammuttiin starttipistoolilla. Ennen Bono ei ole ammuskelusta välittänyt, kun viereisellä sepukkakentällä ammutaan alvariinsa. Mutta nyt se oli sen verran lähellä, että se säikkyi ja nousi ylös. Se meni kyllä kiltisti takaisin maahan ja teki omat seuraamis-, käännös- ja sivulle istumiskoukerot hyvin, mutta otti se koville.

Koko kurssin päätteeksi kokeiltiin vielä siedättää Bonoa ampumiseen kissan ruualla (ei-ei) ja leikillä (ei-ei-ei). Pakko oli toistaiseksi luovuttaa, että me ei saatu sitä totutettua. Ei haluttu, että se alkaa panikoida.

Se oli selvästi pois tolaltaan, lymysi vain autossa omassa yksiössään pää alhalla, joten tein tunnin mutkan Kattilajärvelle. Kahlattiin järvessä ja heittelin sille metsässä keppiä ja kahlattiin uudestaan järvessä ja se tepsi: löytyi hännän heilutusta ja pilkettä taas silmään.

Siitä kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, autossa oli taas naurava collie joka seuraa liikennettä ja nojailee leukaa takapenkin selkänojalla (joo, ei vieläkään ristikkoa) pitäen peilin kautta silmäpeliä maman kanssa.

Ei hullumpi reissu ollenkaan, loppujen lopuksi siis, vaikka alussa näytti heikolta.

Kelailin, että turhan harvoin vien ehkä Bonoa osaamisen äärirajoille. Siksi me ei varmaan edistytä kovinkaan paljon. Nyt se joutui äärirajoille sekä makuulla (tosi pitkä), että seuraamisessa (piiitkiä pätkiä) ja ampuminen oli todellä jännittävää. Kaikki nämä yhdessä + veltoksi vetävä helle oli ehkä vähän hevoskuuria, mutta hyvää oppia taas.

Rokotusreissulla tänään käytiin hetki Viilarin kentällä ja tein vain lelun kanssa pieniä sivulle menojuttuja ja leikittiin, sekä lopuksi se sai hypätä esteen yli ekaa kertaa ikinä. Se tiesi heti, mikä on homman nimi. ja hyppäsi hanaksti yli ja takaisin. Este taisi olla 30 cm.

Ajattelin vaan, että pitää heti saada eilisen päälle treeni, jossa meillä on tosi kivaa eikä mitään ylivoimaista. Muuten pampula saakin tänään levätä laakereillaan.

Nyt pitää lukea Palveluskoira-lehdestä, miten hyppäämistä oikeasti kannattaa opettaa, että ponnitus lähtisi oikealta etäisyydeltä.

Ja huomenna me matkustetaan Porvoon saaristoon viikonlopuksi, joten raportoidaan vasta tuonnempana lisää.

Hyvää viikonloppua!